Yksi merkittävä resepti on blogista tähän saakka puuttunut: perinteinen tiikerikakku on loistanut poissaolollaan. Liekö tähän yhtenä selityksenä se, että tiikerikakun kuuluu olla äidin leipomaa? Äidin leivonnaisista ja niihin liittyvistä lapsuusajan muistoista kun parhaiten mieleeni on jäänyt juuri tiikerikakku, vastaleivottuna ja vielä lämpimänä (toki äidin kahvikakuista on mainittava myös kardemummakakku, maustekakku ja pähkinäsuklaakakku). Kyllä kakku maistui lapsena ihanalle maidon kanssa nautittuna. Jos joskus, niin nyt noudatin ohjetta tipitarkkaan. Hyvää se oli – ei äidin leipoman veroista, mutta toi pintaan muiston onnellisesta lapsuudesta ja kiitollisuuden rakastavista vanhemmista.
Pari kauempaa sukulaiskahveille tulevaa pariskuntaa saa kotiin lähtiessään pienen tiikerikakun, ja kahvittelupaikassa mummun mussukat saavat ihan pikkuisen kakun. Siitä tulee monta pikkuista viipaletta pieniin suihin ja mussukat tykkäävät, kun on kuin ”leikkikakku” 🙂 -On siis tulossa sukulaiskahvittelu 🙂
Kermaa laitoin taas kaakaotaikinaan, kun siihen olen vuosikymmenet tottunut. Ja yksi haarukka harhaili taikinakerrosten lävitse ympyrän tehden. Kuviohan on ”sekalainen” tällä tavalla, mutta niin olen aina tehnyt 🙂