Blogipäivitykseni laahaavat joiltain osin vielä alkusyksyn kakkusadossa. Tein tämän yhdessä kinuskikakun kanssa ystäväni 30-vuotisjuhliin. Täydellisen tyytyväinen en ollut, mutta kaikkihan on oppia tulevaa varten.

Suklaakuorrute vaatii yhä harjoitusta. Juuri tätä kakkua tehdessäni ymmärsin, mitä kannattaisi jatkossa tehdä erilailla, jotta onnistuminen olisi varmempaa. En paljasta siitä enempää, koska teen parin seuraavan viikon aikana parikin kakkua, joissa testaan asiaa. Onneksi suklaakuorrutteita voi tehdä päällekkäin useampia yhden epäonnistuessa (edellisen pitää ehtiä tietenkin kovettua). Tähänkin tuli kaksi kuorrutekerrosta päällekkäin – tosin molemmat olivat ohuita, joten ei kuorrutetta sentin paksuudelta tullut ja osa meni reunoillekin. Kinuskikissa 9.2.09: suklaakuorrutteen ohjetta on nyt muutettu ja onnistumisen pitäisi olla varmempaa!

Toinen asia, johon en ollut täydellisen tyytyväinen, oli kakun kostutus. Ei kakku kuivaa ollut, mutta olen turhaan varonut kostutusta kääretorttupohjan kanssa. Nyt tiedän, että kostuketta voi laittaa yhtä runsaalla kädellä kuin tavallisessa sokerikakkupohjassakin.

Kolmas asia (minulla on jonkin sortin pakkomielle paljastaa avoimesti nämä mokat, jotenkin niiden tunnustaminen helpottaa omaa oloa ;)) oli sitten tuo 30-numerokoriste. Tässä sen taas huomaa, että kun on ollut valmis visio jo kuukauden ajan, niin suunnitelmaa ei pitäisi mennä pari päivää ennen h-hetkeä muuttamaan. Havahduin vain yhtäkkiä, että ehkä sankari haluaisi kuitenkin koristeen, joka korostaisi kakun olevan juuri tätä tilaisuutta – kolmekymppisiä – varten tehty. Valmiissa kakussa koriste ei minun silmiini istu kokonaisuuteen. Jos nyt saisin tehdä sen uudelleen, numero 30 voisi olla jonkin isomman lehden päällä tai omenan kyljessä ja se olisi mieluummin hopeanhohtava kuin kultainen.

Suklaakakkuun sopii mielestäni hyvin suklaisen väriset pursotukset niin värin kuin maunkin puolesta. Käytin kermavaahtoon kaakaojauheen ja ruskean pastavärin yhdistelmää ja se toimi hyvin. Kaakaojauheesta tuli mukavan suklainen maku, jota kakun syöjäkin osaa värin perusteella odottaa. Kuitenkin kaakaojauhetta saisi yksinään laittaa (varsinkin tällaiseen isoon kakkuun) todella paljon, jotta väri olisi näin tummanruskea. Siksi tehostin väriä pastavärillä. Kermaa kannattaa vatkata vain hieman alulle ja suorittaa sitten värjääminen. Tämä sen takia, että sekä kaakaojauhe että värin sekoittaminen paksuntavat kermaa. Kannattaa harkita kerman makeuttamista ainakin osittain tavallisella sokerilla, sillä vaniljakreemijauhe tekee vaahdosta entistä paksumman.