Tämä on paras päivä!”, kommentoi tytär pullatalkoidemme aikana. Minusta tämä oli hyvä muistutus siitä, että lapset arvostavat perusasioita. Elämysten järjestäminen ei välttämättä vaadi mitään extremeä, vaan se voi olla yksinkertaisesti pullataikina ja kiireetön yhdessäolo. Tytär vielä jatkoi hehkuttamistaan: ”Leipominen on mukavampaa kuin syöminen!”, johon toinen tyttäreni jatkoi: ”Ja taikinan syöminen on kivempaa kuin leipominen!”. Tästä huolimatta myös valmiit pullat maistuivat pienille jauhopeukaloille. 🙂
Suvituuli: mari-johanna antoikin sinulle jo hyviä neuvoja ja vinkkejä. 🙂 Itselle tuli ensimmäisenä mieleen, että onkohan jauhoja ollut taikinassa tarpeeksi? Niiden kosteuspitoisuus voi ilmeisesti vaihdella paljonkin, ja siksi joskus samankokoiseen pullataikinaan tarvitsee enemmän jauhoja ja joskus vähemmän. Myös tarpeeksi pitkä alustaminen on tärkeää, jotta taikina alkaa muuttua kimmoisaksi ja irtoaa kulhon reunoista sekä käsistä.
Tuo, että taikina lässähtää voisi minusta viitata siihen, että jauhoja on ollut liian vähän. Vaikka kyllä se taikina taitaa aina pienetä, kun sen kumoaa pois kulhosta. Taikinaa kannattaa siinä vaiheessa vaivata työtasolla, jotta ilmakuplat lähtevät pois.
Toisaalta pullat voivat ilmeisesti myös lässähtää, jos kohotusaika on ollut liian pitkä.Tästä on ainakin itsellä henk. koht. kokemusta. 🙂
Muuta en minäkään osaa nyt neuvoa, mutta jospa joku muu osaa paremmin vielä jotain vinkkiä antaa. Ja niin kuin mari-johanna sanoikin, niin joskus tähdet eivät vain ole leivonnan aikana suotuisassa asennossa. 🙂