mari-johanna: Niinpä; kiitokseni 🙂 Niinhän se menee, ettei auta jäädä parkumaan yhden kakun perään. Tulevalla viikolla on jo pienimmän lapsenlapsen synttärikakun värkkäys, maidottomana, joten ajatukset kohta askartelevatkin sen aiheen parissa.
Ja onneksi oli aikaa ns. pelastaa tuo kakku edes osittain. Ja kerma on kyllä ihana pelastusrengas näissä tilanteissa!

Lisäys kahvittelun jälkeen: Nonni, nysson ohitte: jännitys ja kakkukestit 🙂 Jännitin paljon, joku aivolokero antoi ymmärtää, että kun kakku on vino ja päällinen ei kerralla onnistunut, niin sen täytyy olla muutenkin vialla. Mutta hyvää se oli ja kehuja sai kovasti. Täyte oli hyvää, kinuskivadelmatäytteeseen lisäsin tuoreet vadelmat ja puolukoita ja maitosuklaatäytteeseen Fazerin Lontoonraesuklaata rouheena, kun sitä oli kotona. Paksummat kerrokset vain olisi pitänyt olla. Kuten aina olen laittanut, Kinuskikissan tavan mukaan. Nyt jotenkin suunnittelin väärin määrien kasvattamisen. Mutta oli hyvä kakku. Oi, kiitos tuesta paljon ja tällä erää päätän sepustuksen täältä tähän 😉

pellavapaita: Huh huh!
Nyt on ollut tapahtumaa ja sattumaa. Ei auttaneet Kinuskiemon eikä minunkaan peukutukset!!
Olipas ikävää että kakun teko meni nyt noin monimutkaiseksi, mutta kuten tuolla galleriakuvan kohdalla jo totesin niin sinulla taisi olla pari uutta elementtiäkin kokeilussa.
Armollisuutta nyt siis peliin. Ymmärrän hyvin harmisi ja kaikki ajatukset ovat luonasi.
Nyt leipuri vetää syvään henkeä, syö hyvin mielin itsetekemäänsä kakkua ja sinut tuntien, parin päivän päästä tartut taas johonkin uuteen haasteeseen! 🙂

Tsemppiterkut siis sinne ja mukavaa viikonloppua!! 🙂

Tarinan jatko-osa: Kuorin kakun sivuilta valumat ja massan pois. Massa alkoi valuttaa nestettäkin ja rumahan reuna oli. En kestänyt sitä katsoa.

Vispikermavaahto reunoille ja pursotuksia erikois-kukkatyllalla keskelle ja pienempiä reunukseen. Helmiä sinne tänne. Siinä se nyt on. Oli vaikein kakkutalkoo miesmuistiin. Hiukan oli hikoilua massassa pursotuskukkien allakin äsken. Saa nähdä, millainen on huomenna tilanne.

En ehkä valkosuklaasta sittenkään tee toiste. Maitosuklaa pitää vielä kokeilla, kun tummasuklaa onnistui nappiin 🙂

Kirjoitin jo ennen kermapursotusten tekemistä kauhutarinan ”rumimmasta tekemästäni kakusta”, kuten sanoin siinä. Ei ollut rahtuakaan yläkuloinen olo tuolloin; nyt kiipeilen kohti sitä 🙂 (Ei tallentunut se teksti, toivottavasti ei putkahda jostain!)

Massa. Se irtosi vähän vaikeasti jääkaappiyönsä jälkeen leivinpaperista. Silikonialusta ja runsas tomusokeri olivat valtaisa apu. Hanskat käsissä aloin myllätä hissukseen massan joukkoon lisää tomusokeria; tahmeus tuntui sitä vaativan.

Miellyttävän tuntuista massa oli tomusokerivaivauksen jälkeen. Kaulitsin sen edelleen runsaasti tomusokeria alle laittaen. Kun se oli sopivan kokoinen halkaisijaltaan 30cm matalaan kakkuun, totesin ettei sitä saa nostetuksi käsin pehmeyden vuoksi. Päätin kipata sen alustalta kakulle.

SE ei mennyt kuin Strömsössä. Totesin, etteihän toisaalta siellä ollakaan… Yksi reuna jäi ilman massaa pienen matkaa ja yhdessä reunassa kryntty poikineen. Massaa ei pystynyt liikuttamaan, venyttämään tms., joten ”kuhan hänes on”-tyylisesti oli pakko suhtautua.

En edes itkenyt 🙂 Olin jo todennut, että kakku on fiasko joka tavalla. Se on hyvin matala, vaikka 2 täyteväliä on. En selvästikään tarpeeksi suurentanut annoksia noin laajaan kakkuun, ja se on ihan oma, lajissaan harvinainen moka. Yleensä täytettä pursuaa, kuten kuuluukin ja siitä pidän 😀 Kakku oli / on myös aivan vino, eikä se oiennut massan alle laittamani kerma-rahkavaahdon avullakaan.

Valumiin sain naftisti käsiini tilanteeseen liittyvän väriset Deco Meltsit, ja niitten kanssa koin seuraavat shokit. Hyvin sulivat öljytippojen kera. Mutta valumat kovettuivat nopeammin kuin suklaalla olen tottunut. Siispä valumatkin ovat (taaskin) kaukana kauniista. Kaikkiaan kakun sivut ovat hirveät. Olisipa pyjamajuhla ja kynttilänvalossa kakkuilu …vaan kun ihan päivänvalossa ja keskipisteenä kakku möllöttää; suku olettaa jotain kaunista olevan tulossa 🙁

Voi kääk, sanon minä. Tämä oli koettelemusten kakku. Pahimpaan hetkeen. Tuo tummasuklaamassakakku olisi ollut komea kekkereihin!

Massassa ei vika ollut, kaikki vain meni mönkään omien toimien myötä. Pursotukset pelastivat paljon, kiinnittyy huomio niihin. Vaahtokarkkeja lisään isomman kasan vielä. Ja pieni henkilöön liittyvä koriste toisesta suklaamassasta tulee vaahtokarkkien päälle; vitsinä eli kakku menee vitsinä ehkä kokonaan 😀 😀

Kiitos mari-johanna ja Kinuskiemo tuestanne galleriassakin 😀 Se on aina ilo, ja kiitos, kun tänne mahtuu tätä tarinaakin 😀

pellavapaita: Peukut pystyssä! 🙂

Valkosuklaamassa odottaa työstämistä. Hyvältä näyttää ja maistuu. ”Pahin” vielä kuitenkin edessä: kauliminen. Katsotaan…

Kinuskikissa: Paljon kiitoksia 🙂 Hyvin pysyi massa kakkupalassa tosiaan, kun alla ollut kermavaahto ”sai takertua” massaan. Oikein hyvä tuli!

Kiitos valkosuklaamassaan liittyvistä kuvista ja ideasta, että nonparelleja eli renttamolleja voi kaulita pintaan 😀

Lisäys: Nyt kakun loppu jääkaapissa ollut jo 3vrk, ei hikoillut ole yhtään eikä maku ole hyvästä muuttunut. Hyvä massa 🙂

Olen kauan suunnitellut tekeväni suklaamassaa ja vaahtokarkkimassaa yms. Nyt tein Pandan tummasta suklaasta massan. Olipas jännittäviä hetkiä 🙂 Olen tyytyväinen – kerrankin – tulokseen. Kotikäyttöön kakku, koevedos.

Täyte kakussa on mustaherukkamoussea. Siinä on marjat, kermavaahtoa, tuorejuustoa. Marjoista tein hillon ja sauvasekoittimella hienonsin.

Kysymys: Laitoin kermavaahtoa koko kakun ympäri ennen massaa. Silti massa syödessä palasta irtoaa erilleen. Tai niin: se luistaa kermavaahdon päältä. Ei makuun vaikuta, mutta itseäni häiritsee. Ei taida olla mitään estokeinoa tuohon?

Lisäys: Vastaan itse itselleni; varmin tapa saada mieluisa vastaus 😀 😀 😀
No ei sentään oikeasti 😀 Mutta siis kun kakku on ollut jääkaapissa 1-2 vrk nyt, niin kuorrute taittuu nätisti syödessä palan mukana eikä erotu muusta kakusta. Tuo toi lisää iloa ja intoa kokeilla valkosuklaasta seuraavaksi 😀