Tämä kakku on oikeastaan paluu juurille, sillä seeprakakkujen villitykseni alkoi viisi vuotta sitten nimenomaan kahvikakun muodossa. Tuolloin leivottu seeprakakku oli tehty tavalliseen pyöreäpohjaiseen kakkuvuokaan ja se siivitti minut soveltamaan ajatusta hyydytettyihin seeprakakkuihin. Halusin isänpäivänä tuoda pöytään jotain tavanomaista juhlavampaa kahvikakkua ja niinpä päätin tiikerinkakun sijaan leipoa seepran.
Tarjoilupöydässä tämä kakku kerää vieraiden katseet sekä ennen että jälkeen paloittelun. 🙂
mari-johanna; Kiitos 🙂 Kirjoitin galleriassakin vastauksen sinulle.
Kinuskikissa; Kiitos sinullekin, kun uskollisesti laitat uusiakin reseptejä ”tukka putkella” tänne 🙂 🙂 Monet tällaiset iällisemmätkin ovat leipomisen arvoisia silti.
Appelsiini sopii hyvin tähän kakkuun. Kun varoen ”lämhäyttää” kakkupalaansa mikrossa, niin tulee aina uudestaan ihana tuoksu ja tuore maku 🙂