Koronakevään aikana julkaistut haastereseptit ovat tuoneet mukavaa piristystä ja uutta ajatusta omaan tekemiseeni. Mikä ihaninta, olen huomannut piristysruiskeen myös täällä blogissa ja some-kanavissa. Instagramissa jaettiin yli 700 haastereseptin kuvaa ja näiden ihailu on ollut minulle mieluisa ajanviete. Siksi hieman haikein mielin totean, että koulujen avatessa tällä viikolla ovensa ja arjen palatessa pienin askelin kohti normaalia myös leivontahaasteet loppuvat tähän reseptiin. Onneksi itsensä haastaminen kuuluu leivontaan eikä lopu Kinuskikissan virallisiin haasteisiin. 🙂 Ne teistä, jotka olette löytäneet sisäisen leipurinne tämän eristyksen aikana, kuljetatte varmasti saadut opit tulevaan.
Yhden reseptin halusin vielä näihin haasteisiin sisällyttää, koska tässä yhdistyvät sekä teidän toiveenne että oma näkemykseni täydellisestä karanteeniajan leivonnaisesta. Viime viikkojen ajan meillä onkin syöty paljon marjapiirakkaa, kun olen testannut eri variaatioita, jotta voisin tarjota mahdollisimman moneen tarpeeseen sopivan ohjeen. 🙂 Tavoitteeni on, että tällä yhdellä piirakkareseptillä pärjää, vaikka kaapista löytyisi vain minimaalisesti aineksia! Ja kuten nimikin viittaa, nyt on korkea aika tyhjentää pakastinta ennen seuraavaa satokautta. Kaikki marjat käyvät ja niitä on suositeltavaa myös sekoittaa keskenään!
Jos teet piirakasta omia sovelluksia, kerro niistä kommentissa! Näin saadaan entisestään laajennettua kokemusta erilaisten ainesten toimivuudesta.
Ilman maitovalmistetta tein. Vadelmat pääosassa, ehkä 05 dl tuoreita mustikoita. Pohjan päälle Kinuskikreemiä, marjat ja päällimmäiseksi Modernin mustikkakukon ohjeesta tuunattu versio: Myllyn Paras pyöreä, makea taikina kaulittu, päälle Kinuskikreemiä ja rullaus. Pakkasessa puoli tuntia, siivutus ja marjatäytteen päälle.
Puolukkapiirakan kohdalla jo totesin / mainitsin, etten alkanut rullia kaulita yhtenäiseksi levyksi, sillä Kinuskikreemi on notkeaa ja alkaisi varmasti pursuta kaulimen alla. Nyt tein niin — miehen idea 😀 — että laitoin leivinpaperin valmiin piirakan päälle ja kaulin hyvin, hyvin kevyesti siinä. Rullasiivut painuivat litimmiksi (?) ja ulkonäkö on ihan jees 🙂
Tämänkinhän on pakko olla herkkua, kun on kinuskia ja vadelmaa, ja mustikoitakin vähäsen. Ei ehkä ihan kuningatar-piirakaksi asti niitä, mutta jonkinlainen perintöprinsessa-piirakka tämä voisi olla.