Tämä pullaresepti linkittyy ensimmäisiin leivontamuistoihini lasten kanssa. Kun heillä ei ollut vielä voimaa pyöritellä taikinasta pyöreitä pullia, käsittely tapahtui kevyin ottein ja taikinapalaset päätyivät pellille hellyttäviksi nokareiksi. Muistan, että lasten pullat olivat kuitenkin parhaimpia ja pehmoisimpia!

Ristin nämä nokarepulliksi, sillä leivottaessa taikinaa käsitellään mahdollisimman vähän – suoraan kulhosta pellille. Pullat eivät ehkä ole ulkoisesti kaikkein kauneimpia, mutta sitäkin pehmeämpiä ja helppotekoisempia ne ovat. Kruununa toimii kristallipullista tuttu kuorrute, joka antaa pullille makua ja rapeutta.