26.2.2013
Ohjeessa käsketään vatkaamaan voi ja sokeri vaahdoksi. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Mistä tiedän, että vaahto on valmista? Näitä kysymyksiä ihmetellään ääneen aika ajoin blogissakin. Varmaa oikeaa vastausta minulla ei ole ollut. Olen kertonut, että itse vaahdotan voita ja sokeria muutamien minuuttien ajan. Seos vaalenee ja on kuohkeaa, mutta ehkä nimitys ”vaahto” on hieman liioiteltu. Päätin testata, miten paljon merkitystä tällä ”varmuuden vuoksi vatkaamisella” tosiasiassa on. Onko koko vaahdotuksen käsite unohdettava?
Rajaan testini uunissa kypsennettäviin leivonnaisiin. Kuohkeat kreemitäytteet ovat asia erikseen: niissä vaahtomaisuus on helppo mieltää olennaiseksi lopputuloksen rakenteen kannalta.
Testi 1: kuivakakku
Leivoin kuivakakun, jonka valmistus alkaa voin ja sokerin vaahdotuksella. Käytin tavallista, huoneenlämpöistä leivontamargariinia. Vatkasin margariinia ja sokeria vain hetken – sen verran, että ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Tämän jälkeen jatkoin loput työvaiheet normaalisti: sekaan munat yksitellen ja lopuksi vuorotellen jauhoseosta ja maitoa.
Lopputulos: Kakku kypsyi ja kohosi hienosti. Mistään ei olisi arvannut, että voi ja sokeri oli pyöräytetty sekaisin tavallista sukkelammin. Jos margariini olisi ollut jääkaappikylmää, olisin joutunut vatkaamaan sitä hivenen kauemmin saadakseni sen sekoittumaan kunnolla sokerin kanssa. Varsinaisesta vaahdotuksesta ei kuitenkaan siinäkään tapauksessa olisi voinut puhua.
Testi 2: muffinssit
Toisessa testissäni halusin selkeän vertailukohdan. Kuivakakku onnistui hyvin, mutta olisiko voin ja sokerin kunnollinen vaahdotus saanut siitä vieläkin paremman? Tein siis kaksi täysin samanlaista muffinssitaikinaa sillä erotuksella, että toisen kohdalla vaahdotin voin ja sokerin vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vaahdotusajaksi laskin 5 minuuttia. Toisen taikinan kanssa vatkasin voin ja sokerin vain pikaisesti sekaisin.
Lopputulos: Kummatkin muffinssit kypsyivät yhtä hyvin. Myöskään rakenteen osalta en mitään eroa havainnut: molemmat muffinssit olivat kuohkeita. Kuvassa vihreässä vuoassa paistetut on tehty ”oikeaoppisesti” kunnolla vaahdottaen, keltaiset ovat nopeasti vaahdotettuja.
Toinen tyttäristäni oli testieni ”virallisena valvojana” seuraamassa tapahtumia. Hän teki muistilapun, kummassa vuoassa oli kumpi taikina. 😉
Testi 3: murotaikinapikkuleivät
Kolmas testini kohdistui pikkuleipiin, sillä halusin testata voi-sokerivaahdon vaikutusta niiden rapeuteen. Valitsin testiini klassisen murotaikinan. Suoritin testini samaan tapaan kuin muffinssien kanssa. Valmistin vierekkäin kummatkin taikinat, erona vain vaahdotuksen kesto. Vaahdotettu seos oli kuohkeaa ja vitivalkoista, kun taas huonosti vaahdotettu paksumpaa ja keltaisempaa.
Lopputulos: Aivan samanlaisia pikkuleipiä tuli molemmista taikinoista niin ulkoisesti kuin suutuntumaltaan. Ainoa ero taikinoiden välillä oli siinä, että paremmin vaahdotetusta voi-sokeriseoksesta tehdystä taikinasta tuli yksi pikkuleipä enemmän. Vaahdotus siis kasvatti kokonaismassaa tämän verran.
Yhteenveto
Voin ja sokerin varsinaisella vaahdotuksella ei näyttäisi olevan ainakaan näissä esimerkkileivonnaisissa merkitystä. Tämän tyyppisissä ohjeissa voin ja sokerin vaahdotuksen voi tulkita voin ja sokerin vatkaamiseksi keskenään sekaisin. Mitään haittaakaan ei toki pitkästä vatkausajasta ole. Itse aion käyttää tietoa hyväkseni siinä, että en ehdoin tahdoin ainakaan liioittele vaahdotusaikaa.
Erikokoisten kakkujen riittävyys
Vinkkejä erityisruokavalioihin
Chocolate Chip Cookies
5656 tähteä
Maailman paras mutakakku
2821 tähteä
Mokkapalat
2557 tähteä
Brookies
1819 tähteä
Britakakku
1527 tähteä
TuuliMaria: mielenkiintoinen kokemus, kiitos tämän jakamisesta! Jäin pohdiskelemaan, oliko vääränlainen sekoitustapa sitten välttämättä huonompi kuin oikeaoppisesti tehty. Voisiko ajatella, että jonkin toisen leivonnaisen kohdalla (esim. muffinssit) voimakas kohoaminen olisi voinut jopa olla myönteinen asia? Eli onko tämä tapauskohtainen asia ja on vaan hyvä oppia tiedostamaan, minkälainen taikina sopii mihinkin.