Hei, pakko kertoa tekemästäni voi-sokerivaahtomokasta. Leivoin Kinuskikissan reseptillä maukkaita Runebergin torttuja (resepti on muuten aivan huippuhyvä! Kiitos!) ja jo alkumetreillä ajatuksissani sekoitin kaikki kuivat aineet sekaisin, mukaanlukien myös sokerin.. tupla-annosta tehdessä raaka-aineita oli melkoisesti, joten syteen tai saveen oli jatkettava. Vatkasin siis voin ja munat yksitellen sekaisin ja lisäsin kuivat aineet pikkuhiljaa mukaan. Makuun voi-sokerivaahdon puuttuminen ei vaikuttanut, mutta kohoamiseen kyllä. Aiemmin tehdyt tortut paistuivat täydellisen tasaisiksi, mutta nämä kohosivat keskeltä niin paljon, että pohjat oli leikattava tasaisiksi. Muuten ei moitittavaa! Jatkossa kyllä teen vaahdon kuten kuuluu, tällä kertaa kävi tuuri ja leipomukset onnistuivat!

Hei Tumpelo! Ja tervetuloa kinuskipiireihin mukaan! Pakko kommentoida etten se minäkään ikinä ole vaahdotuksen minuutti määriä laskenut, mutta koska kakkuni ovat aina kohonneet ja hyviä olleet, niin mitä niitä laskemaankaan.Sinä puolestasi uudella tekniikalla todistat sen, että toisinkin voi tehdä ja silti saa hyvää aikaan.Sen toki olen itsekin huomannut, että munat ja rasvan nostan aina edeltä lämpimään, koska lämpimänä ne sekoittuvat (=vaahdottuvat) helpommin.Perusta hei seuraavaksi leipomo ja laita tuo banaanikakku sinne. Jään odottelemaan ohjetta…..

Oli ihan pakko tehdä tunnukset tätä kommentointia varten (ja ehkä joskus tulevaisuudessa tumpeloin tänne joitakin ”luomuksianikin”).

Itse olen 2 kertaa elämässäni yrittänyt tätä maagista rasvan ja sokerin vaahdotusta. Eka kerralla sain aikaan upean vaalean vaahdon kuvitellen olevani syntynyt tätä varten, ja toka kerralla en. Pelästyin tätä enkä sen koommin ole yrittänyt.
Yksi lempparikuivakakuistani on mausteinen banaanikakku jonka valmistukseen kuuluu tämä vaahdotusvaihe. Sittemmin keksin ovelasti että vaahdotan munat ja sokerin normaalisti, lisään joukkoon juoksevan margariinin ja jatkan vatkaamista muina naisina. Lopputulos on ollut tosi kuohkea eikä ollenkaan liian raskas tai taikinainen. Tätä konstia aion kokeilla myös muissa tulevissa koitoksissani (ajattelin seuraavaksi tiikerikakkua). Tässä siis yksi vaihtoehto.. jos joku uskaltaa vastustaa Sääntöä.. 😉 P.S. Kananmunat noukin suoraan jääkaapista kylminä..

Todellakin. Eiköhän nämä ohjeet ole suunnattu pääasiassa meille kotikokeille, jotka leivomme lasten syntymäpäiville ja työpaikan kahvipöytään 🙂 Itse olen tehnyt samankaltaista testausta, kun useimmiten leivontainspiraatio iskee yllättäen, ja leivontamargariini on aina jääkaappikylmää! Olenkin siis testaillut miten käy kun pehmennänkin margariinia hieman mikrossa. Ja kas kummaa, kuivakakut ym. ovat onnistuneet aivan yhtä täydellisesti kuin margariinilla jota olen seisottanut huoneenlämmössä 🙂 Monella kotikokilla on se uskomus että kaikki täytyy tehdä prikulleen ohjekirjan mukaan, joten välillä on mukavaa huomata että hieman voi oikoakin. Välillä tottakai huomaa että joissakin asioissa vaan EI voi oikoa, mutta virheistä onneksi oppii 😀

Reseptit, joissa voi ja sokeri vaahdotetaan, jatkuvat yleensä kehoituksella lisätä kananmuna(t) yksitellen. Olen viime aikoina kokeillut vatkata munat voi-sokerivaahtoon sähkövatkaimella niin, että nekin vaahtoutuvat. Tähän kuluu ehkä minuutti ja taikina ei mene munia lisätessä vahingossakaan rakeiseksi. Lopputulos on mukavan kuohkea, esim. piirakkapohjassa selvästi eron huomaa. Joskus tästä on varmasti haittaakin, jos kaipaa vaikka tiiviimpää murotaikinaa. Helppouden takia olen tätä kuitenkin suosinut 🙂

Todella mukavaa kun näit vaivaa selvittääksesi tätä asiaa!:) Yläasteella kotitaloudenopettajamme käski vaahdottaa voin ja sokerin aina puuhaarukalla. Jos voi oli vielä jähmeää, työ vei jonkin aikaa ja lopputulos ei koskaan näyttänyt oikein vaahdolta, vaan pikemminkin seokselta tai massalta. Leivonnaiset kuitenkin onnistuivat aina hyvin. Olenkin miettinyt vaahdotuksen merkitystä siitä lähtien ja nyt sain vastauksen tähän arvoitukseen! Kiitos!