Meillä on lapsesta saakka syöty mämmiä pääsiäisenä. Aluksi mämmiä oli lautasella vain pienenpieni nokare, joka sitten sokeroitiin ja peitettiin kermalla. Loppujen lopuksi pääosassa taisi olla kerma eikä mämmi. 🙂 Näin kuitenkin pikku hiljaa pääsin mämmin makuun. Olen vienyt perinteen eteenpäin myös seuraavalle sukupolvelle. Toinen tyttäristäni rakastaa mämmiä ja toinenkin maistelee. Tätä reseptiä valmistellessani tyttö hyppi riemuissaan: ”koska pääsee maistamaan?”.

Kevättalvella silmiini osui vuoden 1955 Kotikokki-lehdessä ollut mämmiohje. Päätin oitis, että tänä vuonna tämän perinneruoan valmistaminen on otettava haltuun! Mämmi jos jokin on meidän suomalaisten juttu – piti siitä sitten tai ei. Mämmillä on herkuteltu ainakin 1700-luvulta saakka, joskin maanlaajuisesti se tuli tunnetuksi vasta 1930-luvun jälkeen.

Mämmin valmistusperinteet ovat vaihdelleet Länsi-Suomen mallaspitoisesta mämmistä Itä-Suomen ruisjauhoista imellettyyn versioon. Myös käytetyssä viljassa (ohra/ruis) on maakuntakohtaisia eroja. Siirappi on tullut mukaan vasta modernissa mämmissä. Mämmi paistettiin tuohesta valmistetussa astiassa, jolle löytyy erilaisia kutsumanimiä: tuokkonen, tuohinen, ropponen, rove.

Pääsin mämmin myötä tutustumaan myös imeltämiseen (ihan kantapään kautta). Imeltäminen on ennen vanhaan ollut yleinen ruoanlaittotapa, jonka jokainen emäntä on taitanut. Teknisesti imeltäminen tarkoittaa viljan tärkkelyksen hajoamista sokeriksi, mikä tapahtuu sopivassa (ei liian kuumassa eikä kylmässä) lämpötilassa. Imeltäminen on ollut keino taikoa ruokiin makeutta aikoina, jolloin sokeria on ollut vain varakkaan yläluokan saatavilla.

Keitin mämmiä kaikkiaan kolme eri annosta oppien jokaisella kierroksella jotain olennaista. Alun perin lähdin noudattamaan tiukasti lehdessä julkaistua reseptiä. Mämmin imeltämisaika oli huimat kuusi tuntia uunissa. Lopputulos ei maistunut minun makuuni riittävästi maltaalle, joten toiseen satsiin lisäsin reilusti enemmän maltaita. Nyt kuitenkin pääsi käymään niin, että jo kolmen tunnin kohdalla mämmi oli imeltynyt liikaa, koska maltaat vauhdittivat prosessia. Opin, että mämmi ei saa päästä imeltymisen aikana kiehumaan, koska seurauksena on pistävä, hieman pilaantunut maku. Viimeisen version otinkin pois kahden tunnin kohdalla. Jos olet epävarma, kannattaa maistella mämmiä ennen uuniin laittoa ja imeltämisen aikana. Alkuperäiseen ohjeeseen tein myös sen muutoksen, että lisäsin mämmiin siirappia, koska olen tottunut syömään mämmin makeana.

Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen olin ylpeä lopputuloksesta ja tunsin itseni ihan oikeaksi emännäksi! 🙂 Ei se ollutkaan niin vaikeaa eikä loppujen lopuksi työlästäkään (kun jättää nuo harjoittelut huomioimatta). Aikaa toki on syytä varata, sillä imeltäminen ja paistaminen vievät pari tuntia kumpikin ja välissä on keittäminen ja jäähdyttely.