Rahkapiirakka pellille hiivataikinasta

31.3.2023

Kyseessä on lukijan resepti. Kinuskikissa ei voi ottaa kunniaa eikä myöskään vastuuta reseptin sisällöstä.

1960-luvun alkupuoliskolla sain ensimmäisen kosketuksen rahkaan, kun Lieksasta aikoinaan tulleen perheen äiti leipoi paljon muun leipomisensa ohella rahkapiirakkaa. Hänellä oli oikein arina-uuni leivonnaisten paistamiseen. Oman pellon ohrasta hän paisteli leipiä, jollaisen sain aina kainalooni, kun leipomispäivänä heille osuin.

Osuinkin usein, koska heillä oli AINA vauva. Uusi syntyi aina, kun edellinen kasvoi "sopivasti". Minulla oli vain isoveli ja rakastin vauvoja, joten olin vapaaehtoinen lapsenlikka-vauvan viihdyttäjä tuossa perheessä usein.

Maitorahkaa myytiin läheisessä Osuuskaupassamme kilon pahvipakkauksessa umpijäisenä. Ja ainoastaan, kun asiakas pyysi myymälänhoitajaa tilaamaan sellaisen. Pakkauksia tuli tasan se yksi ainoa, tilattu. Kotiseudullani ei rahka ollut emäntien tuntema / käyttämä raaka-aine, joten sitä ei pidetty kaupan pakastimessa suotta. Karjalasta muuttaneet emännät tilasivat tarpeen mukaan. Kodeissa ei pakastimia "meän perällä" ollut varmaan kenelläkään.

Äitikin sai tutustua rahkapiirakkaan naapurista tuomani maistiaisen myötä ja oman "mankumiseni" siivittämänä hän tilasi myymälänhoitajalta sen kivikovan köntin rahkaa... Ja niin meilläkin alkoi olla tuota super-herkkua; rahkapiirakkaa, "eikä aina vain marjapiirakoita", kuten minä tuolloin ajattelin.
Sivulauseena sanon, että äitini leipoi monenlaisia marjapiirakoita, ja mm. omena-pihlajanmarjahillo oli kiinnostava ja erikoinen makuelämys koulukavereillenikin :) Kaikkien isät kun eivät nimittäin pihlajanmarjoja emännän leipomuksiin keränneet, kuten isäni teki :D

Ehdoton juttu oli rahkapiirakassa oli, että se tehtiin hiivataikinaan ja pellin kokoisena. Ja sekin, että taikina tehtiin veteen. Rahkapiirakka-elämyksen minulle antaneessa perheessä ei maitoa tuhlattu taikinoihin. Suuri perhe tarvitsi kaukaa kaupasta ostetun maidon muuhun käyttöön. Minäkin teen taikinan tähän (ja tosin muuhunkin usein) vesi nesteenä. Ja hyvää tulee :D Myöskään kananmunaa ei taikinaan laitettu enkä minäkään laita.

Erittäin lämpimät ja elävät muistot nousevat mieleeni tällaisesta piirakasta. Kaipuu menneisiin ihmisiin, tuoksuihin, tunnelmiin... Rahkapiirankankin äärellä voi liikuttua :)

Rahkapiirakka hiivataikinaan, pellillinen

2,5 dl kädenlämpöistä vettä (maitoa / kauramaitoa tms. toki voi käyttää)
25 g ( 1/2 palaa) hiivaa (voi korvata kuivahiivalla 1 pussi, 11 g, vaikkei alkujaan meilläkään käytetty)
n.1 dl hienoa sokeria
3 tl kardemummaa (tai maun mukaan vähemmän tai ei ollenkaan)
1 tl hienoa suolaa
n. 7-8 dl vehnäjauhoja, hitaasti lisäillen ja ”näppituntumalla” edeten
n. 100g hyvin pehmeää voita (tai margariinia)

Tee ihan perus-hiivataikina. Kädenlämpöiseen veteen liuota hiiva. Kuivahiivaa käyttäessäsi lämmitä neste selvästi lämpöisemmäksi. Lisää suola, sokeri, kardemumma. Sekoita, että sokerikin alkaa sulaa nesteeseen. Lisäile jauhoja vähän kerrallaan ja vatkaa aluksi, jotta sitkoa alkaa muodostua.
Käsin tehdessäsi laita käsi nyrkkiin ja painele sillä taikinaa ja välillä kiepsauta taikina ympäri ja puristele sitä sekä jatka nyrkkipainelua.
Lisää hyvin pehmeä rasva ennen kuin olet lisännyt kaikki jauhot, mutta kuitenkin selvästi paksuhkoon taikinaan. Puristele voi taikinaan ja lisäile loput jauhot.

Peitä taikina liinalla ja anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Tee sillä välin täyte.

Täyte: 500 g maitorahkaa
3 kananmunaa
3 tl vanilliinisokeria
1 dl hienoa sokeria (tai maun mukaan, maistele seosta!)
1 rkl perunajauhoja ( tosiaan tasainen, ei kukkurainen rkl! )
1-2 dl rusinoita ( maun mukaan, muistojeni piirakassa niitä oli reilusti ja omassani myös!)
(1 dl kuohukermaa on oma lisäykseni, sitä ei lapsuuteni piirakassa ollut)

Sekoita kaikki aineet ja maistele makeutta. Joskus lisään sitr.kuortakin, kun tykkään sitruunasta niin kovasti itse, mutta lapsuuteni piirakkaan se ei kuulunut.

Puristele kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois normaaliin tapaan. Kaulitse n. 3/4 taikinasta uunipellin kokoiseksi levyksi leivinpaperille. Käsin saat kätevästi ”ujutetuksi” ja painellen pehmeän, joustavan taikinan myös uunipellin reunoille pystyyn jonkin verran. Pyörittele lopusta taikinasta ohuita nauhoja täytteen päälle tulevaa ristikkoa varten. Jätä ne jauhotetulle leivinpöydälle tai leivinpaperille peitettyinä kohoamaan.

Anna pellillä olevan piirakkapohjan taas kohota, ehkä n. 30 min, kunnes selvä pulleentuminen on tapahtunut 🙂
Kaada täyte päälle. Asettele ristikkoa varten tehdyt suikaleet kulkemaan täytteen yli ristikon muotoon. Jos taikinapaloja jää liian pitkiksi pyörittämistäsi nauhoista, tee pieniä palloja ja laita vaikka piirakan reunojen
tienoille rahkakäytteen päälle; ovat hyvää taikinaa ja koristeina menevät siinä mukavasti 🙂

Voitele piirakan reunat ja taikinanauhat munalla, tulee kiva kiilto nauhoihin ja kananmuna liimaa nauhojen päät reunataikinaan.

Paista piirakkaa 175 asteessa 25-35 min uunin keskivaiheilla. Itse paistoin tasan 30 min viimeksi ja hyvä tuli. Uuni on uusi ja tehokas, vanhassa paistoin 35 min.