Ne teistä, jotka ovat seuranneet Instagramin tarinoitani, todistivat aiemmin syksyllä pitkällistä tuotekehitysprosessia, joka liittyi klassiseen kolakeksien ohjeeseen. Ohje on sinänsä simppeli ja sisältää tyypillisesti tässäkin ohjeessa mainitut raaka-aineet. Mistä siis moinen työ?
Monta kertaa olen todennut, että mitä vähemmän raaka-aineita sitä haastavampi resepti voi olla muutoksille. Lähdin hakemaan ohjeeseen uutta näkökulmaa, sillä halusin kekseihin tuntuvasti siirapin aromia, jonka yhdistän ”kolaan”. Lisäksi kokeilin lusikkaleivistä tuttua voin paahtamista, koska se antaa taikinalle ihanasti makua.
Voin paahtaminen toimi kahdessakin tarkoituksessa, joista toinen tuli minulle yllätyksenä. Maun miellyttävää lisävivahdetta osasin odottaakin, mutta kävi ilmi, että voin paahtaminen vaikuttaa myös taikinan käyttäytymiseen uunissa. Kuviointi pysyi paremmin muodossaan verrattuna pelkkään sulatettuun voihin. Koristelu onkin tämän ansiosta erittäin helppoa: työvälineeksi riittää pelkkä haarukka!
Testasin reseptiä myös erilaisista vehnäjauhoista karkeammista hienompiin. Yleensä leivon puolikarkeista jauhoista, mutta tämä kokeilu kannatti, koska ero oli huomattava. Erikoishienoista jauhoista tuli selvästi parempi, pehmeän sitkeä rakenne.
helmihilla: komppaan mari-johannaa! Eli onnistuu varmasti, mutta jos kuvion täytyy olla aivan täydellisesti kuvaa vastaava, lopputulosta ei voi taata, kun vehnäjauhojenkin välillä on eroa.