Tällä kakulla on aivan erityinen tarina, jonka päähenkilönä on ystäväni Katja. Tutustuin Katjaan noin kymmenen vuotta sitten, kun hän haastatteli minua lehtijuttua varten. Toukokuussa juhlittiin Katjan 50-vuotissyntymäpäiviä Pohjanmaalla. Katja on itse innokas kotileipuri ja myös hänen lähipiiriinsä kuuluu paljon leivontaihmisiä. Niinpä syntyikin hauska ajatus Katjalle kehitellystä reseptistä, joka ideoitiin yhteisöllisesti syntymäpäivätilaisuudessa.

Koska Katja tiedetään suklaan ystäväksi, äänestettiin leivonnaiseksi juustokakkutyylinen suklaakakku. Reseptin tarkempi suunnittelu jäi minun kunniatehtäväkseni ja pyrin siinä huomioimaan Katjan ystävien kommentteja:

• Kakussa haluttiin olevan reilusti suklaata, joten sitä on nyt niin pohjassa, täytteessä kuin pinnalla. Katjan lempisuklaa on maitosuklaa. Piilossa olevat suklaakerrokset voi tehdä yksinomaan maitosuklaasta, jolloin leipominen on varsin suoraviivaista. Halusin kuvan kakussa osoittaa myös muiden suklaalaatujen (sekä niiden yhdistelmän) toimivuuden. Kuvasta on myös helppo hahmottaa, miltä kakkupala näyttäisi, jos valitsisi vaikkapa vain valkosuklaan – varsin tyylikästä niinkin!
• Suklaan rinnalla toiseksi eniten tuli mainintoja jostain marjasta. Päätin valita suklaalle makupariksi vadelman. Sen raikkaus varmistaa, että kakku ei ole reilusta suklaisuudesta huolimatta liian makea. Lisäksi yhdistelmä on ”turvallinen” eli monen makuun sopiva. Halusin reseptistä mahdollisimman monikäyttöisen erilaisia tulevia perhejuhlia ajatellen. Vadelman tilalle on helppo vaihtaa jokin muu marja, esimerkiksi mustikka tai herukka toimisi suoraan vaihtarina. Sokerin määrää voi tarvittaessa säätää.
• Kolmas pääpointti ja ehkä eniten haastetta tuonut toive oli, että kakussa pitäisi olla jokin yllätyksellinen ja perinteestä poikkeava elementti. Ei toisaalta mitään liian monimutkaista, mutta kuitenkin jotain uutta, jota konkarileipuri ei ole aiemmin itsekään kokeillut. Pyörittelin ajatusta piilokakusta (kakku kakun sisällä). Kun lopulta keksin hyödyntää pakastinta suklaakerrosten kanssa, toteutustapa sai lopullisen sinettinsä. Näin sain suklaakerrokset vuorottelemaan vadelmatäytteen kanssa ja pysymään kuitenkin piilossa ensimmäisen palan leikkaamiseen saakka.
• Halusin huomioida kakussa myös sen, että sen voi valmistaa etukäteen pakastimeen. Katja tykkää järjestää juhlia ja jokainen emäntä arvostaa sitä, että leivonnaisia voi valmistaa etukäteen. Tämän kakun voi pakastaa suklaakuorrutetta lukuun ottamatta.
• Koristelun ”kaatunut kahvikuppi” muistuttaa, että leipurilla on tärkeää olla pilkettä silmäkulmassa, eikä epäonnistumisia pidä säikähtää. Virheenkin voi kääntää voitoksi, kunhan on rento ja luova asenne! Suklaakuorrutteen sijaan kakun koristeluun käyvät oikein hyvin myös pelkät vadelmat ja vaikka syötävät kukat Katjan puutarhasta. Tässä kohtaa leipojalla on luova vapaus soveltaa!

Kiitän Katjan ystäviä osallistumisesta reseptin suunnitteluun sekä Katjalle iso kiitos ihanista juhlista! Onnea vielä kerran!