Kinuskikissa: Noo, ei aina priimaa tule, mutta Kiitokset 😀

Pitkästä aikaa ässiä taaas. Ekasta meinasi tulla kysymysmerkki, ja kyllähän Apulaista nauratti 🙂 Mutta hän ei hoksannut, että minullahan oli ässä hihassa, ja voitin kuitenkin 😀
No jaa, melkoinen vitsailu ja sanaleikki, mutta kaneliässät ovat hyviä ja onnistuivat hyvin 🙂

Kinuskikissa: Minulla oli Sunnuntai erikoisvehnäjsuhoja.En anna vielä kuitenkaan periksi ja käyn ostamassa noita Pirkka jauhoja. Kokeilen seuraavaksi niillä😊

Mistähän johtuu että minun ässät lässähtivät ja levisivät? Tein kyllä ihan ohjeen mukaan.. Maku oli kyllä hyvä, mutta ulkonäkö ei ollenkaan ässän näköinen.

mari-johanna: Kiitoksia oikein isosti 🙂

pellavapaita: Teillä ollut taas ihana leivontahetki pikku apulaisen kanssa. 🙂
Näistä sinun tarinoista tulee kyllä niin vallattoman hyvälle mielelle!!

Ei ollut ehkä järkevin valinta tehdä kaneliässiä pikkuisen apuleipurin kanssa, mutta osuipa silmiini resepti tässä ja muistin, miten hyviä ne ovat. Ennenvanhaan, mikä on yhtä kuin kauan sitten, tein kaikkiin kekkereihin näitä ja lusikkaleipiä. Ja tokihan hannatädin kakutkin olivat usein arki-pikkuleipinä. Eivät kuulu juhlaan minulla 🙂

Olipas taitolaji tuo pehmeän taikinapötkön pyöritys kanelisokerissa. Meinasi usein katketa pötkö ennen kuin sen sain tällätyksi pellille ja halutulle mutkalle. Lapsi päätyi tekemään palloja, joista ainakin joka toinen livahti suuhun, mutta pellillekin muutama litistettäväksi pääsi ja uuniinkin asti.

Pappa oli paistomestarina. Totesi, että yhtään samanlaista ässää ei ole 😀 mutta ”hyviä ne on”. Paistopinta on kalpea, kanelisokeri ei oikein tarttunut pötköihin. En onnistunut ihan pehmeänä taikinaa pyörittämään ja jauhoja liikaa pinnassa oli lopuksi. Eihän siihen tartu mikään. Mutta mukava oli muistella vuosikymmenten takaisia juhlia ja ässien tekemisiä. Ja nam, miten ihania ovat. Pikku-ässä pakkasi ässät ja pallot rasiaan odottamaan illan herkkuhetkeä:”Koska saa vaniljajäätelöä?”