Lapsena söimme metsässä leikkiessämme ketunleipien lisäksi kuusenkerkkiä eli kuusen vaaleanvihreitä vuosikasvaimia. Nykyään luonnonyrttien hyödyntämisestä puhutaan paljon, mikä on todella hyvä asia! Kuusenkerkät voi poimia lautaselle ilman sen kummempaa valmistamista esimerkiksi osaksi salaattia, ruokien mausteeksi tai suolapalojen koristeluun. Kuusenkerkät ovat maultaan vienon makeita ja ne ovat parhaimmillaan pieninä ja pehmeinä. Keräysaika vaihtelee vuosittain lämpötilojen ja sijainnin mukaan toukokuulta juhannukseen. Terveellisiäkin vaaleanvihreät tupsut ovat: hivenaineita riittää, samoin A- ja C-vitamiineja ja antioksidantteja. Huomaathan, että kuusenkerkkien poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Villiyrittien noustua suosioon on ajatukseni kääntynyt usein kuusenkerkkien hyödyntämiseen leivonnassa. Tänä vuonna sain viimein puhtia toteuttaa ideani. Olin aprikoinut, että kerkät voisivat sopia piirakkaan voimakkaan makuisen poron kaveriksi. Tein viikonloppuna piirakasta pari eri versiota. Ensimmäisessä oli liikaa poroa ja liian vähän kuusenkerkkää. Poron kanssa onkin muistettava, että sen voimakas maku saattaa tehdä piirakasta jopa hieman pistävän makuisen. Kuusenkerkkä puolestaan on loppujen lopuksi hyvin mieto, joten sitä voi huoletta ”kylvää” piirakan pinnalle niin, että sattumia osuu jokaiselle suupalalle.