Tämän kakun koristelu oli muhinut mielessä jo jonkin aikaa. Lopputulos on kaukana ensimmäisistä visioista, mutta lopulta vasta tekiessä näkee, mikä toimii mikä ei. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kakku oli päällystetty vaahtokarkkitaikinalla ja päällä olivat iiris-kukat, tajusin hempeän pastellin kaipaavan rinnalleen lisää tummaa sävyä. Tein sitten marsipaanista vielä tuon ulospäin taipuvan reunuskoristeen.

Kukat on tehty keltaiseksi ja tumman violetiksi värjätystä marsipaanista. Jonkin aikaa sai netissä surffailla, että löysin tarpeeksi tarkan kuvan iiriksestä. Aika hankala kukka muotoilla, mutta minkäs teet, kun oli Iiriksen nimipäiväkakusta kyse.

Päällinen on siis vaahtokarkkitaikinaa. Lähikaupoista oli valkoiset vaahtokarkit loppu, joten jouduin käyttämään Väiski-karkkeja, jotka ovat sekoitus eri värejä. Niinpä sula massa oli sävyltään aika epämääräinen. Yritin värjätä sitä valkoisella värillä, mutta sitä olisi saanut kaataa puoli pulloa. Ihan kelvollinen lila sävy kuitenkin lopulta tuli. Käytin Bake & Party:stä tilaamaani violettia, joka on muuten tosi sininen! Paremman sävyn saamiseksi tarvittiin myös runsaasti punaista väriä.

Värjäsin vaahtistaikinan ennen tomusokerin lisäämistä. Valmis taikina jäi kuitenkin hieman liian vaaleaksi ja värjäsin sitä vielä lisää tässä vaiheessa. Tulipahan testattua, että myös valmiin taikinan värjääminen onnistuu. Tykkään kovasti vaahtokarkkitaikinan mausta, vaikka hyvin makea onkin, mutta työstäminen ei ole kyllä läheskään yhtä helppoa kuin marsipaanin tapauksessa. Lähinnä tämä johtuu taikinan tahmaisuudesta. Esimerkiksi värjätessä valmista taikinaa se tarttuu tiukasti käsiin kiinni (eikä käsien öljyäminenkään auta).

Olen tehnyt kerran aiemminkin vaahtokarkkitaikinaa. Silloin koin hankalaksi myös taikinan kaulimisen. Taikina tuntui koko ajan vetäytyvän takaisin. Nyt ymmärsin, että laitoin taikinaan liikaa tomusokeria. Kannattaa uskoa ohjeessa mainittua määrää (300 g vaahtokarkkeja, 1 rasia tomusokeria) eikä odottaa, että taikina alkaisi irrota käsistä.

Pursotukset olen tehnyt uudella 10 mm tyllalla. Kermavaahto on yhdistelmä jääkaapista löytyneitä kermoja: vispi- ja mansikkakermaa. Värjäämiseen käytin taas violettia ja punaista väriä.

Sinisen/violetin sävyiseen täytteeseen olin aikonut laittaa mustikoita, mutta kaupasta osui epähuomiossa mukaan mustaherukoita. Itse en juuri mustaherukoista välitä ja mustikasta olisi saanut itsestään oikean värin aikaiseksi.