Kinuskiemo; osuinpas olemaan uutta kakkureseptiä katsomassa, kun ihanat peukutuksesi tänne ilmestyivät 🙂
Kiitoksia vaan paljon; osaat niin sydämellisesti kiitosta jakaa 🙂

Ja ylpeä olen tai me ollaan miehen kanssa; ei parane unohtaa apupoikaa/ kannustajaa 🙂 Hän tuuppaa eteenpäin, kun joskus meinaa ottaa ohraleipä
ja tekis mieli nakata vatkaimet tiskiin, kun ei aina mene justiinsa toivotusti. Kun eihän se aina mene 😀

Kyllä nyt näyttää hyvältä! 👍 Ja on/olisi oikea komistus tarjolla. Onneksi muistit ottaa kuvan, saamme sentään ihailla ja maistella kakkua ruudun läpi kukin omassa karanteenissamme. Sinun kakkusi joutui epidemian uhriksi, mutta selvisi siitä sikäli onnekkaasti, että kakku pääsi kuitenkin juhlijoille herkuteltavaksi valmiina annospaloina. Karanteenin päätyttyä onkin sitten jo ilman muuta leivottava koronasta eroonpääsykakku! Veikkaan, että kakku jos toinenkin saa silloin päivänvalon!

Mutta tästä kakusta voit olla todella ylpeä! Nuo houkuttelevat suklaavalumat eivät jätä rauhaan, niitä tekisi mieli päästä tuosta kunnolla nuolaisemaan. Ja jos tuosta ihan palan saisi leikata,
niin suklaan kyytipojaksi kaappaisin kermavaahtoruusukkeen ja sopivan (!) pituisen määrän pursotuskiehkuraa. Enkä koskaan ole voinut vastustaa mitään sydämen muotoista. Nuo somat pienet sydänrakeet ovat sievässä roolissa kakun reunaa kaunistamassa. Nam! Nyt on sinulle tullut kakkutaitoa ja –tietoa entisen lisäksi huima määrä. Hieno onnistuminen palkitsee. Upea kakku! 😊