soja: Kakkua olisi just sopivasti vielä palanen jäljellä, joten jos olet nopea niin vielä ehdit maistelemaan 😉 Minun makuhermoihini tämä kakku kyllä osui ja upposi. Uskaltaisin sanoa, että ehkä parasta kakkua jota olen syönyt. Tuo omenahilloke ja valkosuklaakerma ovat kyllä uskomattoman hyvä yhdistelmä. Onneksi sisäinen pihiys iski, enkä heittänyt pakkasessa jo pidempään ollutta murentunutta pohjaa pois, vaan rupesin ihan ex tempore tätä kokeilemaan. Ja vähän epäsiisti kuorrutuskaan ei sitten loppujenlopuksi haitannut, kun ihan perheen kesken vaan herkuteltiin 🙂

ei tuosta tosiaan kyllä tule muuta mieleen, kuin toive päästä maistamaan =)

Kinuskiemo ja mari-johanna: Päiväni meni enemmän tai vähemmän surkeasti, mutta kommenttinne sai hymyn nousemaan huulilleni, kiitos! 🙂

Olen samaa mieltä kuin Kinuskiemo. Jos et olisi kertonut monista eri vaiheista leivonnan aikana, ei edes uskoisi että mikään on pieleen mennyt! Mehän näemme vain onnistuneen loppu tuloksen! 🙂

Mitä kakulle sitten onkin tapahtunut, taitavalla koristelulla houkuttelet, ja onnistut, kiinnittämään tiukasti katseet koristeluun. Ei siinä ryhdy tutkimaan tasapainoa ja kallistuksia, kun alkaa pohtia, mitä jalokiviä olet tuohon pintaan upottanut. Ja mitä niistä saisi siirretyksi omalle lautaselleen. Ehkäpä tiikerinsilmän, tai spektroliitin, tai jonkin noista ametisteista? Ja ei kun herkuttelemaan! 🙂