No niin, taas on tehty ja maisteltu maidon kera, kuten huvittavasti näkyy aiempikin kuva kertovan samaa 😉
Pidin taikinaa 15 min jääkaapissa ennen suklaarouheen lisäämistä. Lusikalla kääntelin suklaat sekaan. Oli Pandan tummaa ja Maraboun valkosuklaata Apulaisen leikkaamina paloina.
Paistoin n.13 minuuttia, jäivät sisältä pehmeiksi, ihaniksi. Ehkä alempana uunissa voisivat olla, pinta on aika ruskea. Mutta maku on tuttu, kaikille maistuva 👍

tuikkinen84: Kommentoin, kun tarkoitus näitä taas tehdä ja ohje esillä 🙂 Olen tehnyt lukemattomia kertoja. Kerran kävi niin, että taikina oli liian lämmintä ohuille, hentoisille suklaahipuille ja sekoittaminen sulatti osan tehden tietenkin taikinasta rusehtavaa.

Jos taikinasi on ”tummahkoa” jo ennen suklaan lisäämistä, niin hmmm…🤔 Eihän voi saa väriä kattilassa? En keksi muuta syytä arvailla taikinan tummaan väriin, fariinisokerikaan ei ruskista mainitsemisen väärtisti.
Kinuskikissa keksii varmasti oikean syyn 😀

Minä käytän taikinan jääkaapissa jäähtymässä ennen suklaan lisäämistä. Vaikka käteen tuntuu huoneenlämpöiseltä, niin saattaa olla silti – ja ilmeisesti sinulla onkin – liian lämmintä suklaalle. Sehän ei paljon lämpöä sulamiseen tarvitse. Ja valmiit hiput ovat niin hentosia…
Kaadan hiput parina eränä jäähtyneeseen taikinaan; puulastalla nostelen taikinaa reunoilta keskelle, jotta hiput sekoittuvat. Ja saman toistan. Rauhallisesti, en mitenkään vatkaten 😀

Tämmöisiä kokemuksia minulla 😋🍪

Mikähän minulla menee tässä pieleen. 3 satsia kokeillut ja kaikissa sama haaste. Taikinani jo lähtökohtaisesti ennen suklaahippujen lisäämistä paljon tummempaa kuin näissä kuvissa ja keksitikuista tulee enemmänkin ruskeita kuin tuollaisia kauniin vaaleita? Ihan ohjeen mukaan olen tehnyt. Ja kuinka kylmäksi taikina oikeasti pitäisi jäähdyttää/miten suklaahiput lisätä? Sekoittamalla tahtovat sulaa vaikka kuinka huoneenlämpöistä olisi taikina. Ehkä en vaan osaa 😂

Kinuskikissa: Kiitos 🙂
Niin on; oikein tarkastin ohjekuvia sen jälkeen, kun tein näet ”hienosti” tasaisen pinnan yhdesti. Silloin oivalsin, että kuvassa on sormien painaumat näkyvissä, ja ne ovatkin tärkeät tässä 😀

Taas tein pari annosta; kotiin ja viemisiksi.

Tuli mieleeni sanoa, että on tosiaankin hyvä painella taikina sormin siten, että pinta on epätasainen, ”koloinen”. Paiston jälkeen kun ripottelee suklaahippuja ja sormisuolaa, niin hiput menevät kivasti koloihin. Kinuskikissan ohjekuvat antavatkin hyvän viitteen epätasaiseen pintaan toki 🙂
Tein kerran tasaisen pinnan, niin siinähän ei tahtoneet hiput pysyä kovaksi paistuneella pinnalla.

Kinuskikissa: Kiitoksin totean, että viikoittain on tehtävä näitä , ja kyllä: apulainen tykkää reunoista 😀

Nolottaa sanoakin, että todesti ties monesko kerta on tehty ”tikkuja”, kuten yksinkertaisesti meillä kutsutaan näitä herkkuja. Keksirasian kansi aukeaa usein, kun nuoria ja vielä nuorempia piipahtaa 😀
Olenkin ”antanut vapaat kädet”: aina saa näitä(kin) ottaa, jos on 🙂 ja pikkurasiaan tai alumiinifolion mutkaan annan mukaankin.

Minulla on uusi vuoka, jossa olen nyt tehnyt muutaman kerran. Se on 1-2 cm:n erolla ohjeen vuokaan. Pyrin mahdollisimman tasaisesti levittämään taikinan, ettei ajautuisi reunoille paksummasti. Silti levy paistuu uunissa niin, että reunoja kiertää paksumpi reunus. No juu, kyllä apulainen nauttii paksuja reunoja edelleenkin todeten ”kyyyllä mulle kelpaa …” 😀
Ja annan tikuissa olla toisen pään vähän ”kynnyksellinen”. Kai tuo reunojen paksu osuus tulee siksi, että taikina ylipäätään turpoaa ja ajautuu reunoille.
Aion seuraavaksi tehdä pellille, jonka pienennän laittamalla tyhjän peltisen leipävuokan rajoittamaan koon sopivaksi.

Mutta siis lopuksi: nämä ovat tosi ihania, helpot ja kivat tehdä ja kaikkien makuun maidon kanssa ja ilmankin 🙂