Meillä otettiin näin makea varaslähtö vappuun! Tämän kakun toteuttaminen on ollut mielessä pitkään. Työnimi oli tuo ”mokkapalakakku”. Se kertoo kakun taustasta. Näköjään monet viime aikaiset leipomukseni juontavat juurensa lapsuudesta. Tälläkin kakulla on suurta nostalgista merkitystä minulle. Kakku on siskoni saama neronleimaus joskus parikymmentä vuotta sitten. Meillä oli kovassa käytössä Keitämme ja leivomme -reseptikirja, joka lienee ollut hänen köksänkirjansa. Mm. mokkapaloja ja mokkavaahto-jälkiruokaa sieltä tehtiin usein. Sisko keksi yhdistää nämä kaksi suosikkiohjetta täytekakuksi. Tuohon aikaan ei todellakaan ollut tavallista laittaa kakun väliin mitään liivatteella hyydytettyjä mousseja, joten tämä oli todella ainutlaatuinen keksintö ja osoitti loistavaa innovatiivisuutta. Vaikka en tuolloin täytekakuista välittänyt, niin tämä oli lemppariani.

Muutamia käytännön ongelmia kakussa kuitenkin oli. Pohja oli hyvin halkeilevainen – eihän mokkapaloja ole tarkoitettu nosteltavaksi isoina kakkupohjina. Käytännössä päällimmäinen pohja halkesi aina useaan osaan moussen päälle nostettaessa. Kuorrute upposi sitten harmittavasti halkeamiin. Myöskään irtopohjavuoka ei ollut meille tuolloin tuttu apuväline, joten moussen hyydyttäminen oli hankalaa. Se on nimittäin ennen hyytymistä todella löysää. Näistä syistä kakkua ei ole tullut pitkiin aikoihin laitettua.

Nyt päätin taas kokeilla uusin välinein ja piirun verran aiempaa kokeneempana leipurina. Irtopohjavuoka ratkaisi helposti hyytymisasian. Pohjataikinaa tehdessä korvasin osan vehnäjauhoista perunajauhoilla. Pohjien siirtely onnistui hienosti eli ehjinä pysyivät. Kikkakakkosena olin mokkapaloja tehdessäni testannut kuorrutteen vaahtoutumisominaisuudet. Halkeamatkaan eivät olisi olleet ongelma, sillä paksulla vaahdotetulla kuorrutteella ne olisi saanut peittoon. Nyt saatoin kuitenkin laittaa kuorrutteen kakun päälle sellaisenaan. Vaahdotin kuitenkin osan, jotta sain reunoille hieman eri sävyä ja vähän pursotuksiakin tehtyä.

Mitä tästä muuta voi sanoa? Ihan törkeen hyvää! 😉 Tuo pohja on kyllä ihana, ei siihen mikään muu suklaakakkupohja mielestäni yllä. Täytyy joskus kokeilla, onnistuisiko sen kypsentäminen irtopohjavuoassakin. Tein ohjeen perunajauhomuutosta lukuun ottamatta samanlaisena kuin mokkapalatkin. Alkuperäiseen mokkavaahto-ohjeeseen tein enemmän muutoksia, mutta vain ainesten suhteiden osalta.

Kuorrutusta jäi yli ehkä neljänneksen verran. Tämä kannattaa huomioida kuorrutetta valmistettaessa. Ilman pursotuksia siis 2/3 annetusta ohjeesta riittää hyvin. Jos pursotuksia haluaa tehdä enemmänkin, kannattaa valmistaa koko satsi.