Mustikkaisen seeprapiirakan kohdalla tutustuttiin seepran luonteenlaatuun ja onnistuttiin yhteistuumin sen kesyttämisessä. Seepra on saanut monet lempinimet gorillasta kyplooppiin johtuen sen erilaisista hahmoista. Yhtään identtistä seepraa ei ole syntynyt eikä se ole tarkoituskaan. Siksi on ollut superhauskaa nähdä kuvia Kinuskigalleriassa!
Seepran voi tehdä muistakin marjoista sokerin määrää sopivasti säätäen. Minä kokeilin vadelmaa – siitäkin tuli todella ihanaa. Vedin pintaan muodostuneet renkaat rikki kevyillä viilloilla marmorikuvion aikaansaamiseksi. Näyttävä kuviointi lisää piirakan juhlavuutta.
Jos joku ihmettelee seepra-nimitystä, niin kyseessähän on tekniikka, jonka teki tunnetuksi blogini mustavalkoinen seeprakakku. Sittemmin nimitystä on käytetty vastaavissa resepteissä, joissa kahta eri täytettä tai taikinaa kaadellaan vuokaan vuorotellen.
Carita: minä olen tämän seeprapiirakan mustikkaista versiota pakastanut, ja oikein hyvin on kestänyt.