Tämä syyskakku on monien makujen kimara: kanelia, omenaa, mantelimassaa, tummaa suklaata ja paahdettua valkosuklaata. Leipoessa ajatukseni menivät väkisinkin seitsemän vuotta ajassa taaksepäin. Silloinkin valmistin suklaakuorrutteista syyskakkua, joka oli koristeltu värikkäillä lehdillä. Muistan hyvin nuo ensimmäisen blogisyksyn kakut. Kaikki oli niin uutta ja innostavaa. Ahkeran bloggaamisen ja seitsemänsadan reseptin jälkeen on ihanaa ja hienoa huomata olevansa ihan samalla tavalla koukussa. Vaikka kakun aihe on sama, leipominen tarjoaa uuden luomiselle loputtomasti mahdollisuuksia: en ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista kakkua, jossa yhdistäisin nämä maut ja kuorrutteet, enkä kokeillut omenoiden kandeerausta.

Idean mantelimassan ja suklaakuorrutteen yhdistämisestä sain muutaman vuoden takaisella Saksan reissulla, vaikka muuten sikäläisen konditorian anti olikin pettymys; houkuttelevasta ulkonäöstä huolimatta monet kakut osoittautuivat suomalaiseen makuun kuivakoiksi. Tyhjin käsin ei silti tarvinnut poistua ja yksi kutkuttava ajatus oli tämä kuorruteyhdistelmä. Siellä tosin suklaa peitti koko kakun, tässä halusin jättää sen herkullisen valuvaksi.

Vaikka haluaisikin tehdä kauttaaltaan suklaakuorrutteisen kakun, mantelimassa on hyvä kikka. Täydellisen sileäpintainen suklaakuorrute voi olla haasteellinen ja varsinkin reunat ovat hankalia, vaikka levittäisikin alle marmeladin. Mantelimassan sijaan voisi käyttää myös marsipaania, mutta mantelimassassa on ripaus enemmän ylellisyyttä.

Mikäli tätä reseptiä haluaa helpottaa tai kaulittavien kuorrutteiden kanssa toimiminen on vierasta, on toki täysin mahdollista jättää mantelimassa pois. Suklaakuorrutteen ohje opastaa tässä tarkemmin.

Olen käyttänyt paahdettua valkosuklaata monissa leivonnaisissa kääretortusta leivoksiin ja tuulihattuihin. Nyt se pääsi myös täytekakun väliin. Upea makupari kaneliomenoille – tästä yhdistelmästä saisi kehiteltyä vaikka mitä leivonnaisia. Taisikin käydä taas niin, että seuraavan reseptin siemen lähti jo itämään. 🙂