Kävin pari vuotta sitten raakasuklaakurssilla ja siitä lähtien on mielessäni on ollut käsitellä ”raakaleivontaa” ja superfoodia myös blogissani. Tein hiljattain ensimmäisen raakasuklaakakkuni ja sen myötä katsoin aiheelliseksi kirjoittaa hieman aiheesta.

Superfood – superia ruokaa luonnosta

Superfood tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettuja ruokia, joissa on poikkeuksellisen korkea ravinnetiheys. Toisin sanoen kysymys on erityisen terveellisistä ruoista. Mitään tieteellistä määritelmää superruoalle ei ole, joten tulkinnalle jää tilaa. ”Supereille” raaka-aineille on tyypillistä niiden kulttuurihistoriallinen merkitys: samoja raaka-aineita on käytetty eri kulttuureissa kautta aikain. Monilla ruoka-aineilla on ollut myös lääkinnällisiä funktioita. Tyypilliset superfoodiksi luokiteltavat raaka-aineet sisältävät runsaasti proteiinia, aminohappoja, vitamiineja ja mineraaleja.

Superfoodiin tutustuttaessa untuvikko joutuu väistämättä eksoottisten nimien viidakkoon, mikä johtuu monien raaka-aineiden kaukaisesta alkuperästä. On goji-, inca- ja acai-marjoja, maca-juurta, hampunsiemeniä, himalajansuolaa, raakakaakaojauhetta, lucumaa jne. Vaikka raaka-aineilla on juuret kaukana ihmisen ravintohistoriassa, meidän lakeuksillemme ne ovat saapuneet vasta viime vuosituhannen lopulla, kun superfoodista tuli trendi-ilmiö. Vaikka trendi onkin saapunut meille eksoottisten raaka-aineiden siivittämänä, superfood ei ole täälläkään mikään uusi asia. Esimerkiksi omista metsistämme löytyvien ravinnerikkaiden marjojen terveysvaikutuksista on tiedetty jo kauan ennen superruoan käsitteen syntymistä.

Superfoodia meiltä ja muualta

Ruokavalionsa ekologisuutta pohtiva superruokien kuluttaja joutuu laittamaan yhteen vaakakuppiin suuhunpantavansa alkuperämaan, sillä raaka-aineita tuodaan planeettamme eri kolkista. Esimerkiksi goji-marjat tuodaan Kiinasta, maca-jauhe Perusta ja hampunsiemenet Romaniasta. Lähiruokaa suosivan kannattaakin hakea superfoodinsa suoraan omista metsistämme ja noukkia talteen niiden tarjoamat puolukat, mustikat, mustaherukat ja vaikkapa tyrnimarjat. Toki kotimaisiakin luonnonantimia on tuotteistettu, erikoisuuksina mainittakoon koivunmahla sekä pakurinkääpä- ja nokkosjauhe.

Ekologisuus ei ole ainoa syy suosia suomalaista superruokaa. Tuontielintarvikkeena saatava superfood ei ole superedullista ja tavallisten ruokakauppojen valikoimiin se ei juuri kuulu. Toinen argumentti on suomalaisen ruoan puhtaus. Joistakin kaukaisista maista tulleista raaka-aineista on löytynyt haitallisiakin aineita, kuten korkeita torjunta-ainepitoisuuksia. Optimaalinen cocktail syntynee, kun suosii suomalaista, täydentää harkiten tuontielintarvikkeilla, syö mahdollisimman monipuolisesti ja on ylipäätään valveutunut sen suhteen, mitä suuhunsa pistää.

Raakaleivonnan äärellä

Superfoodin ympärillä vallitsee omanlaisensa ruoanlaittokulttuuri, johon olen itse tutustunut vain pintaraapaukselta omista kiinnostuksenkohteistani käsin. Yksi ilmiö on raakaleivonta, jossa leivonnaiset valmistetaan ilman kypsentämistä. Valmistamisen aikana lämpötilaa ei nosteta yli 45 asteeseen. Kuumennuksen sanotaan tuhoavan raaka-aineiden hyödyllisiä entsyymejä, vitamiineja ja hivenaineita. Raakaleivonnassa arvokkaista ”super-aineista” otetaan kaikki hyöty irti.

Raakaruoalla on paljon sanansaattajia, jotka puhuvat kypsentämättömän ruoan mullistavistakin vaikutuksista terveyteen ja psyykeeseen. Raakaravinnossa, kuten harvassa muussakaan asiassa, ehdottomuus on kuitenkaan erityisen kannatettava asia. On myös ruoka-aineita, joissa kuumentaminen on jopa hyväksi. Jos ihminen elää pelkällä raakaravinnolla, mistä hän jää samalla paitsi? Erilaisten uusien dieettien ja ruokavillitysten tullessa (ja mennessä) totean yleensä itselleni: kuulostaa hyvältä (epäilyttävän hyvältä!), mutta olenko riittävän perehtynyt asiaan tunnistaakseni mahdolliset riskit? Useimmiten käykin niin, että päädyn jatkamaan suunnilleen kuten ennenkin, mutta saatan poimia joitain vaikutteita monipuolistamaan tottumuksiani.

Case superi suklaakakkuni

Ajatus terveellisestä herkuttelusta on kiehtova ja se oli myös asia, jonka halusin poimia omaan koekeittiööni. Asian voi ajatella niin, että oikein valittujen raaka-aineiden kautta herkuista tulee nautintoaineen lisäksi eräänlaista terveysruokaa – toki kohtuuden rajoissa! Lisäbonuksena on, että raakaleivonnalle tyypilliset kasviperäiset ja gluteenittomat raaka-aineet auttavat erikoisruokavalioiden kanssa toimimista.

Koska raakasuklaan valmistaminen osoittautui äärimmäisen helpoksi ja nopeaksi, päättelin saman todennäköisesti pätevän leivontaan. Näistä lähtökohdista syntyi ensimmäinen raakasuklaakakkuni. Kolme olennaista raaka-ainetta niin suklaan kuin tässä tapauksessa suklaakakun valmistuksessa ovat raakakaakaojauhe, kaakaovoi ja neitsytkookosöljy. Ne näkyvät alla olevassa kuvassa. Kaakaovoi on käytännöllistä ostaa raasteena, jolloin sulaminen tapahtuu nopeammin.

Leivontabloggarina tuskin hurahtaisin raakaleivontaan tämän enempää sen rajoittuneisuuden vuoksi. Liian monia asia jäisi tekemättä ja moni elämys kokematta. Mikä on sinun suhtautumisesi asiaan? Käytätkö superfoodeja ja oletko kokeillut raakaleivontaa?