Totta puhuen blogin piti olla heinäkuun lomalla, mutta kesäherkkuja on kertynyt liikaa, jotta olisi varaa taukoilla. 🙂 Tässä kakussa on brita-tyyppinen kakkupohjan ja marengin yhdistelmä, tosin kaakaoversiona. Tein tätä pari kertaa ja kummallakin kertaa oli vaikeuksia saada pohjaa irtoamaan ehjänä leivinpaperista. Siltä varalta, että muillakin on hankaluuksia, kerron oman tapani selvitä tilanteesta. Kun pohja leikataan kahtia, voi leivinpaperin halkaista saksilla samasta kohtaa, jolloin syntyy kaksi kokonaisuutta. Pohjan saa irrotettua kippaamalla sen nurin suoraan tarjoilulautasen/täytekerroksen päälle (marenki tulee alapuolelle, pohja yläpuolelle) ja vetämällä leivinpaperin päältä pois (kts. vaihekuva). Maun kannalta ei ole mitään merkitystä kummin päin pohja ja marenki ovat. Marenki ei näy muutenkaan päällepäin, sillä kakku kuorrutetaan täytteillä. Mainitsen tässä vielä kaksi lukijalta tullutta vinkkiä. Mikäli uunisi polttaa leivonnaiset herkästi pinnalta, kannattaa paistaa pelkkää taikinaa jonkin aikaa ja laittaa marenki päälle vasta hieman myöhemmin. Näin saa pohjan kypsymiselle lisäaikaa. Jos marenkipohja on tästä huolimatta vaikeaa saada ehjänä irti leivinpaperista, voi sen laittaa pakkaseen ja irrottaa leivinpaperista jäisenä.

Marenkileivonnaisissa uunilla on iso merkitys. Meidän uuni ei valitettavasti ole parhaasta päästä (harmillista leivontamääriini nähden!) ja brita-pohja on osoittautunut hankalaksi saada siinä onnistumaan. Marenki palaa päältä ennen kuin pohja ehtii kypsyä alhaisellakin lämmöllä uunin alatasolla paistettuna. Niinpä paistoin pohjan äidin uunissa. Tämä ennakkovaroituksena muillekin – vika ei ole välttämättä reseptissä.

Sitruskastikkeen kuuluu olla löysää: mielestäni se saakiin valua hieman kerrosten välistä ja kakun päältä. Kiisselin voi toki tehdä paksummaksikin, jos esimerkiksi haluaa sekoittaa sen kermavaahtoon. Silloin 2-3 rkl voisi olla hyvä määrä perunajauhoja. Kiisselin kuuluu myös olla hapanta, sillä kaikki muu kakussa on makeaa. Valmista kiisseliä kannattaa kuitenkin koeamaistaa, sillä sitruunoiden happamuus vaihtelee. Kiisselin ei ole tarkoitus saada irvistämään – lämpimään kiisseliin voi vielä sekoittaa lisää sokeria.

Siskoni antoi tästä ylitsevuotavan suopean arvion väittäen tätä parhaimmaksi tekeleekseni. 🙂 Tämän lainauksen rohkenen tuoda tässä esiin kannustaakseni kokeilemaan!