Viime vuosina olen leiponut seeprakakkuja kaikkina mahdollisina makuversioina (löydät ne selailemalla Juustokakut-osiota). Viime kesänä julkaisemaani mustikkaseepraa muistellessa päätin kokeilla, miten tekniikka onnistuisi piirakan muodossa. 💜

Sain todeta, että se toimi hyvin ja on äärimmäisen helppo soveltaa eri makuihin: vaihdat vain mustikkasoseen tilalle jonkin toisen marjan tai hedelmän ja säädät korkeintaan sokerin määrää. Juustokakuissa ”seepra” lymyilee kakun sisällä ja raidoitus näkyy hyvin myös kakkupaloissa. Piirakassa täyte on niin matala, että efekti on vain pinnalla.

Koska halusin taata täytteiden hallitun kaatamisen, en käyttänyt hyydyttämisessä kananmunaa vaan perunajauhoja. Uskoisin, että perunajauhojen ansiota oli, että rengaskuvio pysyi muodossaan paiston ajan.

Olisin äärimmäisen iloinen, jos lisäisitte kommenttien yhteydessä olevalta Kinuskigalleria-välilehdeltä kuvia omista seeprapiirakoistanne. Kakkujen kohdalla koin tämän kuvien vaihdon tosi inspiroivaksi – moni oma versioni syntyi jonkun toisen jalan jäljillä. Veikkaan, että piirakoiden kohdalla käy samoin! 🙂