Tämä resepti on alun alkujaan julkaistu 60-70-luvulla ilmestyneessä Hopeapeili-lehdessä nimellä ”pikkumummin herkullinen pitsikakku”. Minulle reseptin takana ei kuitenkaan ole mummi vaan vaari, tarkemmin sanottuna suuresti fanittamani leipova 86-vuotias Risto-vaari Kangasalta. Riston ja Marjatta-vaimon kotona pitsikakku oli suosittu kahvileivonnainen. Ompeluseuroissa naapurin emäntä oli kuulemma ottanut kakkua 4 palaa, koska se oli ollut niin hyvää. Tätä oli hieman kummeksuttu, sillä siihen aikaan jo lapsillekin teroitettiin, ettei kylässä koskaan saa ottaa yhtä palaa enempää.

Maun puolesta pitsikakkua voisi verrata toscapiirakkaan ilman mantelia. Pohja on pehmeä ja kuorrute kinuskinen. Pohja mehevöityy entisestään, kun kakkua säilyttää yön yli jääkaapissa, jolloin kuorrute ehtii mehustaa myös pohjaa. Kakun voi paistaa kakkuvuoassa (tai valurautapannussa, kuten minä tein), mutta kaksikertaisena se soveltuu tehtäväksi myös piirakkamaisena korkeareunaisella uunipellillä.

Kurkkaa muita Risto-vaarin reseptejä:

– punajuurikakku
– kesäkurpitsakakku