Muutamien reseptien yhteydessä olen kertonut Pohjanmaan mummoon eli härmäläisittäin ”isuun” liittyvistä muistoista. Sukujuureni äidin puolelta ovat Pohjanmaalla ja pieni Voltin kylä on tärkeä pala historiaani. Isulan tunnelma oli ainutlaatuinen. Tutut tuoksut, äänet, maut… pystyn palauttamaan ne elävästi mieleeni, vaikka isulaa ei ole ollut minulle olemassa enää yli kymmeneen vuoteen.

Isulta olen perinyt taipumukseni leivontaan ja erityisesti makeisiin leivonnaisiin. Isun bravuuri oli bebe-leivokset, jonka ohjeen säilyminen on yksi kallisarvoisimmista aarteistani. Olen sittemmin tehnyt bebeistä myös omia versioitani, kuten bebe-piirakan. Halusin kuitenkin tehdä vielä yhden bebe-leivonnaisen, jonka voisin omistaa pohjalaisille ja tehdä sillä tavoin kunniaa sukujuurilleni.

Tätä reseptiä laatiessani syvennyin miettimään pohjalaisuutta ja sen merkitystä itselleni. Isun isoisä oli yksi kolmesta kuuluisimmasta ”häjystä”, mutta tuo temperamentti on tasoittunut sukupolvien saatossa. Pohjalaisen periksiantamattomuuden sen sijaan tunnistan itsessäni. Minulle se tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa esteitä, vaan vain astetta vaikeammin saavutettavia tavoitteita. Sisulla ja kovalla työllä kaikki on mahdollista.

Eteläpohjalaisuuden symbolina pidetään jussipaitaa. Sen sanotaan ilmentävän mm. rehellisyyttä, itsenäisyyttä ja ahkeruutta. Ne ovat myös itselleni tärkeitä arvoja. Siksi halusin jussipaidan symboliikan mukaan leivonnaiseen. Asiaa tovin hauduteltuani ratkaisu oli lopulta kirkkaana mielessäni: jussipaidasta poimitut punaiset vinoneliöt ja paidan harmaa väri strösselinä kuorrutteen pinnalla. Kun bebejen pohjataikinaan vielä lisäsin mausteeksi isun pullista (eli Pohjanmaan murteella nisusta) tutun kardemumman, olivat kaikki elementit kasassa.

Siis rakkaat pohojalaaset: tämä resepti on teille. Toivottavasti se jää elämään kahvipöydissänne ja ripaus isun tarjoamien kahvihetkien tunnelmaa säilyy ikuisesti. 🧡 🧡 🧡