Ehkä joillakin teistä 70/80-luvulla lapsuuttaan viettäneillä tämän reseptin nimi kutkuttelee mukavasti makumuistoja? Aikamatkailu makujen kautta on yksi lempipuuhistani ja samalla ulottuvuus, jota leipomisessa rakastan. Kävely kesällä kauppaan jäätelöä ostamaan… Ja erityisesti paluumatka, jonka jokaisen mäennyppylän kuljen nyt uudelleen jäätelön maku suussa. Odotettu herkutteluhetki kesken kouluviikon, kun oli äidiltä saatu lupa ostaa koulun jäätelöautomaatista Piparnakkeli. Ja se pettymys, kun ne poistuivat automaatista – ja lopulta kaupoistakin. Minkälaisia muistoja teille herää?

Jos koko käsite on tuiki tuntematon, tässä lyhyt briiffi. Piparnakkeli oli kahden tumman, pehmeän suklaakeksin väliin paketoitu jäätelö, jonka myynti loppui arviolta joskus 90-luvulla. Hieman vastaavaa jäätelöä myydään nykyään Puffet-nimellä, mutta käsittääkseni Piparnakkeleiden takana oli tuohon aikaan jäätelöitäkin valmistanut Paulig. Reseptini on siis nimetty tuon muistoissa elävän innoittajan mukaan.

Alkuperäisiä Piparnakkeleita ei saanut mintunmakuisina, mutta minä halusin kokeilla minttujäätelön valmistamista. Lapseni rakastavat minttua, joten pakastimesta yllärinä kaivetut omatekoiset jädet olivat melkoinen elämys.

Tulipa tähän lopuksi mieleeni heittää palloa teillepäin. Tuleeko mieleenne muita lapsuuden herkkuja, joita ei enää nykyään saa mistään? Sellaisia, joista tällainen leivontablogisti voisi yrittää tehdä oman versionsa. Ideoita rohkeasti kehiin!