Tällä viikolla tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun perustin Kinuskikissa-blogin. Blogimaailma näyttää kovin erilaiselta tänä päivänä. Olen havainnoinut näiden vuosien aikana aitiopaikalta leivontabuumin heräämistä Suomessa, bloggaamista ja blogeihin liittyviä ilmiöitä. Tämä pienimuotoinen historiikki kertoo siitä, mikä on muuttunut ja miten tähän on tultu.

Kaiken alku ja juuri

Leivoin muutama viikko sitten syksyisen täytekakun, joka tihkui suklaata ja nostalgiaa. Ensimmäisenä blogisyksynä seitsemän vuotta sitten askaroin samantapaisen kakun, jossa suklaakuorrutteen pinnan täyttivät värikkäät marsipaanilehdet. Ensimmäisiä blogipostauksia kirjoittaessani en voinut aavistaa, että ne olivat alku kokonaiselle elämänmuutokselle. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden kahden kakun välissä.

Olen aina ollut kiinnostunut leipomisesta. Tykkäsin jo nuorena tyttönä keräillä reseptejä ja suunnitella tarjoiluita. Leivoin säännöllisesti, joskaan en välttämättä viikottain. Ystävät ja sukulaiset toki tiesivät, että meillä oli tarjolla itse leivottua. Rohkaisevasta palautteesta huolimatta en osannut ajatella, että leipominen voisi olla minulle harrastusta enempää. Oman leivontakirjan toteuttaminen tuntui utopistiselta haaveelta, eikä blogi-käsitettä ollut vielä olemassa. Toinen läpi elämän jatkunut intohimo oli luova käsillä tekeminen eri muodoissa: innostus suuntautui esimerkiksi savitöihin, tekstiilitaiteeseen, maalaamiseen ja askarteluun.

Käännekohta oli vuonna 2007, kun löysin netistä leivontablogeja ja kotikondiittoreiden huimia taidonnäytteitä. Silloin omat kiinnostuksenkohteeni tuntuivat löytäneen yhtymäkohtansa. Minulle valkeni, että kakut ovat taidetta, jota tavallinen perheenäitikin pystyy luomaan. Omien reseptien kehittely ei vaadi välttämättä koulutusta, vaan on mahdollista omaa intuitiota kuunnellen. Mahdollisuuksien kirjo oli loputon. Se oli huumaava tunne.

Kinuskikissa tuli jäädäkseen

Perustaessani Kinuskikissa-blogin olin kahden kaksosvauvan äiti ja äitiyslomalla päivätyöstäni ohjelmistosuunnittelijana. Tuohon aikaan useimmat leivontablogit olivat alle vuoden, korkeintaan parin vuoden ikäisiä. Ilmiö oli siis vielä kohtalaisen tuore. Lumipalloefekti oli kuitenkin vauhdissa: innostus levisi ja uusia blogeja syntyi kiihtyvää tahtia.

Alkuun oli vielä mahdollista tietää suurin osa blogeista nimeltä ja käydä niissä viikottaisilla ”blogikierroksilla”. Blogimäärän kasvaessa se kävi vähitellen mahdottomaksi. Samaan aikaan oman blogin kommenttien ja kysymysten määrä kasvoi ja lukijakunta laajeni. Bloggaamisen luonne muuttui – se ei ollut enää bloggaajien oma sisäpiiri, vaan tavalliset kotileipurit alkoivat pitää blogeja tasavertaisena tiedon- ja inspiraationlähteenä lehtiin ja kirjoihin nähden. Suuri yleisö oli heräämässä.

Tästä kaikki lähti liikkeelle, Kinuskikissa vuonna 2007.

Jo ensimmäinen blogivuosi osoitti, miten tärkeä asia Kinuskikissasta oli minulle muodostunut. Leipominen ja bloggaaminen tarjosivat mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja harrastuksen jakamiseen muiden kotileipureiden kanssa. Opin koko ajan uutta ja sain blogin kautta väylän jakaa osaamistani eteenpäin. Lukijoiden myönteinen palaute oli hyvin palkitsevaa ja kiitokset kannustivat laatimaan ohjeet perusteellisesti. Jos taasen jokin oma leipomus tai uusi koristelutekniikka tuotti päänvaivaa tai päätyi totaaliseen katastrofiin, blogin kautta sain muilta tukea, rohkaisua ja vinkkejä.

Vaihekuvien ottamisesta tuli tapa, jolle joskus jopa hyväntahtoisesti hymyiltiin: onko tosiaan tarpeellista kuvata yksinkertainen kuivakakku ennen uuniin laittoa ja välittömästi sen jälkeen. Koin kuitenkin, että paneutumiselle annettiin arvoa. Välillä se vaati venymistä, kun oli pienet lapset ja päivätyö rinnalla hoidettavana.

Pian blogin liikkeelle lähdön jälkeen aloin pohtia sen kehittämistä teknisestä näkökulmasta. Aluksi toiminnot perustuivat tavalliseen, netistä ilmaiseksi ladattavaan blogisoftaan. Ammatti verkkopalveluiden kehittämisen parissa oli kuitenkin varmasti osasyynä nopeaan turhautumiseeni perusblogin ongelmiin: tiedon heikkoon löydettävyyteen ja käytettävyyteen. En halunnut tyytyä tilanteeseen, vaan alettiin tehdä omaa softaa, osin itse koodaten, osin tilaustyönä.

Ensimmäinen iso sivustouudistus oli valmis pari vuotta blogin perustamisen jälkeen. Tuossa yhteydessä blogin yhteyteen avattiin keskustelufoorumi (”Kinuskifoorumi”). Koska blogimaailman ulkopuolelta virtaavien lukijoiden määrä oli koko ajan kasvussa, tunsin tarvetta tukea heidän mahdollisuuttaan keskinäiseen kommunikointiin. Keskustelufoorumi oli ensimmäinen askel blogista kohti yhteisöä, joka myöhemmin täydentyi Kinuskigallerialla ja -leipomoilla.

Pitkäjänteisyyttä perheen ja kumppaneiden tuella

Blogille annettu aika ja panostus alkoi näkyä siinä, että kävijämäärät olivat jatkuvassa nousussa. Kun ensimmäinen sivustouudistus oli tehty, oli kriittisen pohdinnan paikka blogin tulevaisuuden kannalta. Oli päivänselvää, että tahtoa löytyi satsata blogiin ihan tosissaan. Tämä tahtotila näkyi monessa eri asiassa. Ensinnäkin se tarkoitti sitä, että halusin entistä enemmän leipoa lukijat huomioiden, enkä vain julkaista blogissa sitä, mitä milloinkin tuli leivottua. Tiedostin myös, että moni harrastustaan aloitteleva ja kokeneempikin leipuri kaipaa apua ja tukea leivontapulmiinsa. Uudenlainen neuvonantajan rooli alkoi konkretisoitua, mikä vaati myös aiempaa enemmän koneen äärellä istumista. Onneksi apuun tuli äitini, joka alkoi Kinuskiemon roolissa vastata kommentteihin ja avunpyyntöihin. Ilman perheen osallistumista ja pyyteetöntä talkoohenkeä lukemattomissa eri tilanteissa Kinuskikissan tarina ei olisi edennyt siihen, missä ollaan tänä päivänä.

Satsaaminen tarkoitti myös laadukasta teknistä toteutusta. Saitti ei saisi kyykätä korkeimmankaan kävijäpiikin yllättäessä. Nämä kaikki tekijät edellyttivät bloggaamiseen suhtautumista aiempaa ammattimaisemmin. Blogi alkoi vaatia paitsi aikaa, myös kasvavaa rahallista panostusta: ohjelmistot, palvelin, raaka-aineet, välineet… Jotta minulla olisi mahdollisuus panostaa tähän kaikkeen, tarvittiin hyviä kumppaneita, joilla olisi halukkuutta pitkäjänteiseen yhteistyöhön.

Kinuskikissa oli ensimmäisiä itsenäisiä ruokablogeja, joka pystyi rahoittamaan toimintaa mainoksilla. Se edellytti alkuun kovaa työtä ja sinnikästä soittelemista yrityksestä toiseen. Vastaanotto oli vaihtelevaa; toiset olivat heti kartalla ja tunsivat Kinuskikissan, toisten kanssa lähdettiin liikkeelle siitä, mikä on blogi. Ensimmäisten kumppaneiden lähtiessä mukaan vuonna 2009 yritysmaailma oli vasta hitaasti heräämässä blogien tarjoamille mahdollisuuksille. Alettiin havahtua siihen, että yksittäisellä blogilla saattoi olla kuukaudessa kävijöitä yhden aikakauslehden levikin verran, mikä teki siitä varteenotettavan mainoskanavan. Blogi oli myös tehokas keino saavuttaa juuri tietty kohderyhmä. Printtilehdetkin elivät ilmoitusmyynnistä, blogi tarjosi toisenlaisen kanavan näkymiselle.

Itselleni oli alusta asti tärkeää, että kumppanit istuivat luontevasti Kinuskikissan leivontamaailmaan ja että mainonta oli hyvällä maulla toteutettua. Kaupallinen yhteistyö ei saanut olla ristiriidassa blogin uskottavuuden eikä henkilökohtaisten arvojeni kanssa. Kumppanit ymmärsivät hyvin blogin erityislaadun ja perusteluni. Minua ei ole koskaan vaadittu esittelemään tuotteita sillä perusteella, että yhteistyö sitä edellyttäisi eikä yritetty estää kilpailevien tuotteiden käyttöä. Kun olen tehnyt kumppaneille reseptejä, lopullinen päätös tuotteen valinnasta on ollut minulla. Jos jokin tuote ei ole toiminut, en ole julkaissut siitä reseptiä. Nykyään myös kuluttajansuojalaki edellyttää läpinäkyvyyttä. Bloggaajille lähetellään silloin tällöin tuotenäytteitä ja on oltava tarkkana, ettei vahingossa käytä tuotteita ilman, että asiasta kertoo blogissa. Itse merkitsen kumppaneille tehdyt reseptit aina otsikolla ”Yhteistyössä se ja se”.

Leivonta- ja blogibuumin seuraukset

Mainostajien heräämisen yhteydessä muutakin liikehdintää tapahtui leivontabuumin ympärillä. Aloittaessani ”kinuskikissailun” ruokakauppojen leivontatarvikehylly tarjosi vain rajallisia mahdollisuuksia. Siinä mielessä kotileipurin arki on helpottunut huomattavasti. Kun aiemmin kakunkuorrutteeksi ainoa vaihtoehto oli se iänikuinen marsipaani, muutaman vuoden sisällä ruokakauppoihin saatiin valkoinen sokerimassa ja hieman sen jälkeen kaulintamassa ja uusia värivaihtoehtoja.

Leivontahyllyt ovat sittemmin täyttyneet koristerakeista, kakkukuvista, geeleistä, väreistä ja kylmäpuolellakin aivan uusista tuotteista, kuten maustetuista rahkoista ja makeista tuorejuustoista. Kokonaan oma lukunsa ovat leipomiseen erikoistuneet liikkeet, joissa tarvikkeiden valikoima saa leipurin pään pyörälle.

Seitsemän vuoden aikana on saatu nähdä monenlaisten trendileivonnaisten läpimurtoja. Ulkomailta tulleet villitykset, kuten cupcakes, cookie pops, macarons ja whoopies, ovat saavuttaneet kotileipureiden keittiöt paljon nopeammin kuin ennen nettiaikaa. Nämä ovat poikineet markkinoille uusia tuotteita, kuten kakkutikkarimuotteja ja macaron-alustoja.

Bloggaajan merkitys trendien luojana ja mielipidevaikuttajana on jo yleisesti tiedostettu fakta. Suositulla blogilla on asema, joka saattaa bloggaajan uudenlaisten valintojen eteen. Bloggaajaa saatetaan kosiskella liittymään osaksi portaalia. Portaali tarkoittaa laajempaa, eri blogeista koostuvaa sivustoa, jota hallinnoi jokin kaupallinen taho. Usein bloggaajalle maksetaan mukana olosta, mutta hän menettää itsenäisyyttään. Kun blogien yhteenlaskettu kävijämäärä kipuaa riittävän korkeaksi, portaalin ylläpitäjä hyötyy myymällä mainontaa yrityksille.

Itsenäisille blogeille on puolestaan tarjolla Blogiringin kaltaisia vaihtoehtoja, joissa bloggaaja voi halutessaan osallistua yksittäisiin kampanjoihin ja saada niistä korvauksen ilman muita sitoumuksia. Minulle ensin mainittu portaalivaihtoehto on aina ollut täysin poissuljettu, sillä haluan vastata itse kaikista blogiin liittyvistä päätöksistä. Jälkimmäinen verkostoituminen on mahdollista, joskaan tällä hetkellä aika ei riitä kuin yhteistyöhön omien kumppaneiden kanssa.

Bloggaajan toimintakenttä laajentuu

Viittasin jo aiemmin siihen, että yhteisöllisyys on ollut osa Kinuskikissaa varhaisista vaiheista lähtien. Tassunjälkensä tarinaan ovat luoneet sivuston jäsenet eli Kinuskit. Välillä kuulen kommentteja siitä, että Kinuskikissa-sivustoa on vaikea määritellä: onko kyseessä edes blogi? Blogi on toki edelleen Kinuskikissan sydän. Kinuskikissan voi kuitenkin mieltää myös laajempana yhteisenä tassutteluna, jossa kaikki kotileipurit saavat olla mukana. Näen Kinuskikissa-sivuston paikkana, jossa saa inspiroitua, jakaa ideoita ja kehittyä leipurina kannustavassa ilmapiirissä. Haluan vaalia yhdessä tekemisen meininkiä!

Ilmiö, jota ei voi olla mainitsematta puhuttaessa bloggaamisen muuttumisesta, on yhteisöpalveluiden, kuten Facebookin ja Twitterin, mukaan astuminen. Seitsemän vuotta sitten ne eivät kuuluneet bloggaamiseen, nykyään blogilla on ”pakko” olla oma Fb-tili. Itse olen aktiivisin Facebookissa ja pidän siitä, että lukijat reagoivat siellä nopealla tempolla ja aktiivisesti. Kynnys blogikommentin jättämiseen on korkeampi. Ihmiset ovat kiireisiä ja pelkkä sisään kirjautuminen voi olla ratkaiseva hidaste. Se on näkynyt blogikommenttien määrässä aikaisempiin aikoihin verrattuna. Bloggaajan kannalta on kuitenkin tärkeää olla siellä, missä lukijatkin ovat. Toisaalta käyttäjäkunta ei ole välttämättä sama Facebookissa ja blogissa. Toivoisin saavani mahdollisimman reaaliaikaisen kontaktin kaikkiin Kinuskeihin ja olen paraikaa pohtimassa ratkaisuja siihen.

Netissä julkaistun ja perinteisen painetun sisällön välille on muodostunut uudenlaisia yhteistyömuotoja. Blogit ja painettu media ovat monessa tapauksessa yhdistäneet voimansa onnistuneesti. Monet tunnetut ruoka- ja leivontabloggaajat ovat julkaisseet oman kirjan. Blogien suosio on siis tuonut kustantajille koko joukon uusia kirjailijoita ja kirjoille uusia ostajia. Kinuskikissakin sai toteutettua utopistisen haaveensa Tammen kanssa 2,5 vuotta sitten ja viime keväänä toistamiseen. Myös printtilehden ja blogin yhteistyöstä on toimivia esimerkkejä. Itse olen suuresti nauttinut mahdollisuudesta pitää leivontakoulua Unelmien Talo&Koti -lehdessä.

Sydämessä Kinuskit

Koko tämän tapahtumaketjun päässä on yhä leivontaa rakastava perheenäiti, joka leipoo omassa keittiössään, päivittää blogia olkkariin sijoitetun tietokoneen äärellä ja kuvaa aikaansaannoksiaan makuuhuoneen nurkassa. Välillä aloittelevat bloggaajat kysyvät minulta neuvoja, miten he voisivat menestyä bloggaamisella. Sitä reseptiä minun on vaikeaa antaa. En koskaan itse lähtenyt tavoittelemaan blogin suosiota, vaan olen tehnyt ratkaisuja muista lähtökohdista: halusta jakaa leipomisen onnea eteenpäin ja saattaa kotileipurit yhteen iloisessa ja kannustavassa hengessä. Paras neuvoni on, että suhtaudu tekemisiisi kunnianhimolla, löydä omat vahvuutesi ja kuuntele sydäntäsi.

Todellinen menestyminen on mahdollisuus tehdä sitä, minkä kokee itselleen merkitykselliseksi. Hyvällä onnella käy niin, että omistautuneisuus ja sitkeä puurtaminen johtavat tilanteeseen, jossa rakkaasta harrastuksesta tulee myös ammatti. En ole katunut hetkeäkään, että uskalsin jättäytyä turvallisesta päivätyöstä yrittäjäksi. Työpäivät ovat välillä pitkiä ja työ sekoittuu vapaa-aikaan, mutta tämä on kutsumukseni.

Synttäritunnelmissa 7-vuotias
Kinuskikissa