Pakkasukon piparkakkutalo on arkkitehtuuriltaan ihan sitä perinteistä mallia, joten tästä on helppo tehdä omia muunnelmia. Omaa taloani luonnostellessa hahmottelin mieleisiä mittasuhteita teippaamalla yhteen kovasta pahvista leikattuja osia.

Sen jälkeen piirsin kaavat. Kaavoihin on kirjoitettu mittakaava (cm-määrät), joita minä käytin. Tulosta kaavat mieleisesi kokoisina sen mukaan, miten ison haluat talosta tehdä. Huomioi ainoastaan se, että pienennät/suurennat kaikkia paloja samassa suhteessa.

Sivuseinä ikkunoineen. Näitä tulee kaksi kappaletta.

Neljä ikkunaluukkua kummankin ikkunan molemmin puolin.

Ovi on tarkoituksella pienempi kuin talon oviaukko. Tämä johtuu siitä, että aukko pienenee uunissa, kun taas ovelle käy päinvastoin.

Takaseinä voi olla ilman aukkoakin. Tässä aukko siltä varalta, että sisään haluaa laittaa pienen valonlähteen.

Hahmotelmat palojen kiinnityksestä (ei mittakaavassa). Seinien kiinnitys:

Katon osien kiinnitys:

Kauli taikina n. 3 mm paksuksi levyksi. Huomioi ennen kaulimista tämä: taikinaa ei kannata kaulia suoraan paketista ottamisen jälkeen vaan vaivaa se ensin käsissä kiinteäksi (oik. kuva). Paketista otettaessa taikinan pinta on huokoinen (vas. kuva) ja se näkyy valmiissa piparkakuissakin pinnan epätasaisuutena.

Leikkaa osat taikinasta kaavoja apuna käyttäen.

Paista taikina paketin ohjeen mukaan. Piparit voi jättää vähän pehmeämmiksikin, mutta talon osat on syytä paistaa ihan kunnolla tummanruskeiksi asti, sillä kovina ne ovat kestävämpiä. Huomioi, että jos paistat osia useassa erässä, kannattaa pitää tarkasti sama aika uunissa. Minuutinkin ero näkyy tummuusastevaihteluna valmiissa osissa.

Heti uunista ottamisen jälkeen pehmeää taikinaa voi hieman muotoilla veitsellä.

Ikkuna-aukkoihin laitoin kahdesta hedelmätikkarista tehtyä karkkimurskaa (merkki esim. BonBon tai Muumi). Muutkin karkit käy, mutta suosittelen kovia ja kirkkaita hedelmäkarkkeja. Karkkimurskan voi tehdä lihanuijalla pienen pakastuspussin sisällä tai huhmareella. Myös isomaltoosi eli kondiittorin sokeri käy tähän tarkoitukseen.

Aukko kannattaa täyttää aivan kukkuralleen. Karkkimurska sulaa uunissa hieman valoa läpäiseväksi ”lasiksi”. Uunista otettaessa peltiä kannattaa hieman ravistella, jotta kiehuvan karkkinesteen ilmakuplat hajoaisivat ja pinnasta tulisi mahdollisimman kirkas. Pipareiden on syytä antaa tämän jälkeen rauhassa jäähtyä pellillä.

Muita ikkunaideoita: Ikkunalasina voi käyttää myös talon sisäpuolelle liimattua liivatelehteä. Liivatelehti-ikkunan kanssa tai sitä ilman voi tehdä aukkoihin kauniin ruudukon pikeeriä pursottamalla (tämä vinkki tuli Maria.J:ltä, kiitos!). Aukkojen yli vedetään ruudukko nurjalta puolelta. Pursotetut viivat voi vetää reilusti aukon yli, jotta ne saavat tarttumapintaa. Alustaksi käy leivinpaperi. Pikeerin kannattaa antaa kovettua seuraavaan päivään ja sitten irrotus hyvin varovasti.

Tässä kaikki talon osat valmiina.

Talon alustan paistoin erikseen.

Uunissa osat pyöristyvät hieman, mikä voi aiheuttaa liimausvaiheessa rakoja osien yhtymäkohtiin. Jäähtymisen jälkeen niitä voi varovasti muotoilla veitsellä.

Yhteensä taikinaa kannattaa varata kaksi paketillista. Ylijäämästä voi tehdä hahmoja talon ympärille. Vaikka kissoja. 😉

Jos koristelet talon pikeerillä, se kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle jo ennen liimaamista, sillä vaakatasolla koristelu on helpompaa. Kovetuttuaan pikeeri ei tahriinnu kosketuksesta, joten liimaamisvaiheessakaan sitä ei tarvitse varoa. Tässä kuorrutin talon kauttaaltaan pikeerillä, joten liimasin talon seinät jo ennen koristelua.

Perinteisin liimausaine on sulatettu sokeri. Sokeri liimaa tehokkaasti painavatkin osat. Koska se kovettuu nopeasti, käy liimaaminen äkkiä. Toisaalta sokeri alkaa jähmettyä lähes samantien levyltä otettaessa, joten aikaa ei ole liikaa hukattavaksi. Varo sormiasi!

Sokeria voi toki lämmittää yhä uudelleen, mutta lukuisten lämmitysten jälkeen se menettää tehoaan. Kannattaa kuitenkin ottaa kuumennusastia välillä pois liedeltä, jotta sokeri ei pala mustaksi ja tuhoa astiaa. Lukijalta (kiitos Lelle!) tuli vinkki, että jos sokerin joukkoon lisää siirappia, ei jähmettyminen tapahdu yhtä nopeasti. Suhde on 1 dl sokeria, 1 ½ rkl siirappia.

Sulatusastiana voi käyttää teflonpintaista kattilaa tai paistinpannua. Paistinpannu on siitä kätevä, että isojakin osia mahtuu kastamaan suoraan sokeriin. Toisaalta sokeri leviää laajemmalle alueelle, jolloin sitä tarvitaan hieman enemmän. Pari desilitraa on ainakin riittävä määrä yhden talon osien liimaamiseen.

Kaada sokeria paistinpannulle ja kuumenna täydellä teholla välillä sekoitellen, kunnes sokeri on sulannut taisaiseksi, ruskeaksi liemeksi. Ota sitten liedeltä ja aloita liimaaminen. Lämmitä tarvittaessa välillä uudelleen, kun sokeri alkaa jähmettyä ja muuttua venyväksi.

Muutamien osien kohdalla onnistuu sokeriin kastaminenkin. Esimerkiksi talon sivuseinät kannattaa kastaa päädyistään sokeriin ja liimata sitten talon päätyyn. Tällöin ollaan alla toiseksi ylimmän kuvan mukaisessa tilanteessa. Muussa tapauksessa sokeria voi kahmaista paistinpannusta esimerkiksi puisella voiveitsellä ja sivellä sitten kiinnitystä kaipaavaan kohtaan talossa. Parasta olisi, että sokeria ei käytettäisi enempää kuin on välttämätöntä, koska se ei ole kovin kauniin näköistä valmiissa talossa ja tahtoo paistaa sokerikuorrutteenkin läpi tai värjätä sen. Jos on epävarma, tuliko liimauspinta tarpeeksi vahvaksi, voi liitoskohtia vahvistaa sokerilla huolettomammin talon sisältä päin, kun katto ei ole vielä paikoillaan.

Kerrottakoon myös anopilta saatu vinkki käyttämättä jääneen sokerin hävittämiseen. Kuumaa sokeria ei kannata kaataa lavuaariin, mutta jäähtyessään se juuttuu paistinpannuun. Sokerin voikin siis kuumentaa vielä kerran sulaksi ja kaataa sitten alumiinifoliosta muotoiltuun kuppiin. Jäähdyttyään ja kovetuttuaan sen voi heittää roskikseen. Folion irrottaminenkin voi onnistua, joten tällöin sokerikimpale tietenkin biojätteeseen. Paistinpannu kannattaa suosiolla jättää likoamaan kuumaan veteen. Sokeri liukenee vähitellen veteen ja tämän jälkeen puhdistaminen on helppoa.

Pienten osien liimaamiseen käy sokerikuorrute tai pikeerikin. Jos mahdollista, niitä kannattaakin käyttää, sillä kovettunut sokeri ei ole tarkoitettu syötäväksi.

Seuraavaksi ”maalasin” ja koristelin seinät pikeerillä. Tämä idea, kuten myös pärekaton toteutus, oli otettu Pauliinan viimevuotisesta piparkakkutaideteoksesta.

Tein pikeerin sikäli vähän vääräoppisesti, että vaahdotin valkuaisen kanssa heti kaiken tomusokerin. Yleensä ohjeistetaan laittamaan vaahdotusvaiheeseen n. ⅔ lopullisesta tomusokerimäärästä. Tarkoitukseni oli laittaa tomusokeria enemmän, mutta pikeeri olikin jo vaahdotuksen jälkeen sopivaa. Pikeeri syntyi siis vaahdottamalla ½ dl valkuaista ja 3 dl tomusokeria n. 3 minuuttia. Sen jälkeen lisäsin 4 tippaa sitruunamehutiivistettä. Annos riitti hyvin koko talon kuorruttamiseen. Pikeeriä jäi vielä ylikin. Sen laitoin talteen pursotuspussissa (tyllan pää teipillä suljettuna) jääkaappiin jatkaakseni koristelua pinnan kuivuttua.

Levitin pikeerin ”monitoimiveitselläni”, Fiskarsin voiveistä muistuttavalla pyöreäpäisellä veitsellä. Pikeeri oli sopivaa paksuudeltaan niin, että levitysjälkiä ei jäänyt juurikaan näkyviin. Itse asiassa pikeeri oli sen verran löysää, että levitettyäni kerroksen annoin sen hetken aikaa ”valua” ja sitten vedin vielä kertaalleen pinnan tasaiseksi, jolloin se jäi lopulliseen muotoonsa.

Kun kaikki seinät oli käsitelty, vedin pariin kertaan veitsellä talon alareunoista, jotta ylimääräiset valumat tuli putsatuksi.

Pikeeri peitti mukavasti talon osien liitoskohdat, pienet epätasaisuudet ja rakoset. Pikeerin alta kovettunut, ruskea sokerikaan ei näy. Sokerikuorrutteen heikkoushan on, että tumma väri tarttuu kuorrutteeseen muutamien päivien sisällä.

Pinnan kuivuttua suihkutin taloon helmiäisspray :ta antamaan jäistä vaikutelmaa. Peitin ikkunat maalarinteipillä, jotta ne säilyisivät kirkkaina suihkuttelusta huolimatta.

Talon ”maalauksesta” yli jääneellä pikeerillä jatkoin vielä samana iltana koristelua lace-kuvioinnilla. Kokemukseni mukaan pikeeri kovettuu pursotuspussissakin, mutta se oli tässä tapauksessa vain eduksi, sillä pursottelua varten pikeeri saikin olla vähän jämäkämpää. Hohtavaa pintaa vasten kuvio nousi kivasti esiin.

Tyllana käytin 2 mm kokoista kirjoitustyllaa.

Seinät valmiina:

Pursotin myös ikkunoiden ympärille reunukset.

Katon liimaamisen hoidin taas sulatetulla sokerilla. Totesin, että kaavoissa oleva katto 1:n ja katto 2:n välinen 0,5 cm ero on käytännössä niin pieni, että palat voi hyvin liimata myös tasaisesti talon molemmin puolin niin, että ne kohtaavat katon harjalla. Tässä vaihtoehdossa on se huono puoli, että katon korkeimpaan kohtaan jää lovi eikä siitä tule terävä. Loven voi kyllä täyttää sokerikuorrutteella tai pikeerillä. Itse tein liimauksen kuitenkin piirtämäni rakennusohjeen mukaan.

Pieniä hankaluuksia oli saada katto istumaan taloon täydellisesti. Toinen tuli vähän vinoon, mutta onneksi epäsymmetrian pystyy peittämään koristelulla. Kuuman sokerin kanssa on niin kiire, että ei ole aikaa kunnolla mallata.

Tilkitsin katon harjalle jäänyttä rakoa sokerikuorrutteella.

Katon päreet tein mantelilastuista. Lastut kannattaa liimata alhaalta ylös, jotta seuraavat lastut tulevan osittain alempien päälle. Lastut voi asetella siten, että ne ulottuvat hieman katon reunojen yli. Liimauksen voi tehdä sokerikuorrutteella tai pikeerillä. Lastuja on syytä varata pari pussillista, jotta saa hyvin valinnanvaraa kauniiden (ja erityisesti ehjien!) lastujen suhteen.

Viimeistelin katon reunat pikeeripursotuksin. Tein pikeerin vaahdottamalla ¼ dl valkuaista ja 2 dl tomusokeria n. 3 minuutin ajan. Tämän jälkeen lisäsin viitisen tippaa sitruunamehutiivistettä. Pieni määrä vielä tomusokeria ja sitten seos oli mielestäni valmis. Pikeeri saa olla aika jämäkkää, jotta jääpuikot jäävät todella roikkumaan ilmaan.

Pursotin 3 mm tyllalla ensin nietoksen tapaista kauttaaltaan katon kaikille reunoille. Tämän jälkeen lisäsin sinne tänne yksittäisiä jääpuikkoja suoraan ylhäältä alas suuntautuvalla liikkeellä. Jääpuikot jäivät kiinni aiemmin pursotettuun pikeerin. Jääpuikosta sai hyvin pitkänkin, kun pursotti sille kunnon ”kannan”.

Suihkutin kattoon lopuksi peittävän kerroksen helmiäistä.

Vielä piti tehdä talolle hieman oheisrekvisiittaa ennen kuin pystyin julistamaan taloprojektin päättyneeksi. Ovi ja ikkunaluukut olivat paistuneet jo aiemmin muiden osien kanssa. Kahvat tulivat sokerihelmistä ja oven lasi (jonka olisi voinut tehdä myös karkkimurskasta!) ikkunoiden sävyyn värjätystä marsipaanista.

Jääpuikkopursotuksista ylijääneestä pikeeristä tein ikkunalaudan. Sen kuivuttua liimasin sokerikuorrutteella päällekkäin kynttilöiksi.

Tein taloon tulevan enkelikoristeen silikonimuotilla marsipaanin ja sokerimassan sekoituksesta. Sivelin koristeeseen sen kuivuttua vaaleanpunaista kimallejauhetta.

Talon viereen tein kaksi lumen peittämää puuta. Rungon voi tehdä sokerimassasta tai marsipaanista. Sen muotoilussa kannattaa huomioida, että puu kasvaa paksuutta pursotusvaiheessa. Ideaalisinta olisi, että runko ehtisi kuivua ainakin osittain ennen pikeeripursotuksia. Käytin samaa pikeeriä kuin jääpuikoissa. Pursotus kannattaa tehdä yksittäisinä pisaroina, joiden häntä ohenee ylöspäin ja seuraavat pisarat tulevat osittain edellisten päälle.

Puiden on hyvä antaa kuivua ennen niiden siirtämistä. Sen jälkeen niihinkin voi suihkuttaa helmiäistä.

Lopuksi kiinnitin talon kevyesti tomusokeroidulle alustalle. Tämän kuten myös muiden koristeiden liimauksen tein kaupan valmiilla sokerikuorrutteella. Lopuksi siivilöin koko komeuden päälle hieman tomusokeria. Talon sisälle laitoin kaksi led-tuikkua.