Pullaa pähkinäsuklaan ystäville! Idea pähkinäsuklaasta pullan täytteenä tuli aikanaan Pirkka-lehdestä. Mehevää ja herkullista, kun haluaa vaihtelua tavalliselle kanelipullalle.
9.1.2009
Valmista taikina erillisen ohjeen mukaan.
Jaa taikina kahteen osaan. Käsittele yksi puolikas kerrallaan.
Kauli taikina jauhotetulla pöydällä n. 25 x 85 cm kokoiseksi levyksi.
Levitä pinnalle puolet pähkinäsuklaalevitteestä (2 dl).
Kieritä taikina rullalle ja nipistä saumakohta umpeen. Leikkaa 2 cm paksuiksi paloiksi.
Nosta kierteet pellille leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla n. 10 min.
Voitele munalla.
Paista 200 asteessa n. 8 min.
pellavapaita 😋😋
Sattumalta on avattu purkki hasselpähkinälevitettä, jolle ei oikein meillä löydy käyttöä helposti, niin huomasin tämän ohjeen.
Paakaroitiin lapsenlapsen kanssa korvapuusteja ja näitäkin muutamia kokeeksi. Oikein ihanan pehmeä taikina meillä oli ja pullatkin superpehmeitä, vaikken nyt tehnytkään japanilaisella maitoleipäohjeella 🙂 Sehän on super 🙂
nakero: useimpia leivonnaisia voi hyvin pakastaa ja pullat soveltuvat siihen erinomaisesti. 🙂
Voiko näitä pakastaa? Itselle tuntuu tämä leivonnaisten pakastaminen olevan aina yhtä mystistä…
sweetiepie: voit laittaa munan kokonaisenakin tai jättää munan kokonaan pois. Se ei ole pullataikinassa niin olennainen ainesosa. 🙂 Munan voi puolittaa esimerkiksi siten, että rikkoo sen lasiin ja sekoittaa rakenteen rikki. Siten on helpompi kaataa puolikas taikinaan. Olen ihastuksissani ja hämmästyksissäni tarmokkuudestasi reseptien leipomisen suhteen. On käsittämätöntä, että olet tehnyt jo kokonaista viisi sivullista! Minulle tuli tästä mieleen eräs juttu, josta laitan sinulle sähköpostia. Meilini saattaa mennä roskopostilaatikkoon (tätä tapahtunut viime aikoina ainakin gmailin kanssa), joten katsasta sieltä jos ei perjantaina kuulu mitään.
*muoks* toffeepallo: samalla asialla oltiin. 🙂
sweetiepie: Itse olen yleensä näissä tapauksissa ”puolittanut” kananmunan ensin rikkomalla sen lasiin. Sitten olen rikkonut rakenteen haarukalla ja kaatanut lasista noin puolet taikinaan. On toiminut ainakin tähän asti 🙂
Moikka! Haluaisin tehdä tämän ohjeen puolikkaana, mitenköhän käy jos laitan taikinaan muut ainesosat puolikkaina määrinä mutta kuitenkin yhden munan, raakaa munaa kun on hieman haastavaa lähteä puolittamaan 😀 vaikuttaakohan pahasti taikinan koostumukseen?
Sivujasi pitkään ihailtuani ja satunnaisesti eri leipomuksia kokeiltuani lähdin pari kuukautta sitten tekemään reseptejä säntillisessä järjestyksessä alusta loppuun kaikkein koristeellisimpia kakkuja lukuunottamatta. Tähän mennessä jokainen ohje on onnistunut täydellisesti ja kun olen jo näihin pulliin asti päässyt (eli 5 sivua ohjeita takanapäin) niin se on paljon se! Onneksi lähipiiristä löytyy runsas joukko makeannälkäisiä ihmisiä, niin ei tarvitse yksin kaikkia ihania tuotoksia syödä 😉 kiitos mahtavista ja inspiroivista sivuista!
Mä oon tehnyt tällä samalla ohjeella, mutta oon käyttänyt ihan maitosuklaa levitettä siellä, ja nam, toimii kyllä! 😛
Osaisiko joku sanoa kuinka monta pullaa ohjeesta tulee? Aion tehdä näitä töihin ”läksiäispulliksi” joten pikainen vastaus olisi paikallaan 😀 kiitos!
Erikokoisten kakkujen riittävyys
Vinkkejä erityisruokavalioihin
Chocolate Chip Cookies
5616 tähteä
Maailman paras mutakakku
2811 tähteä
Mokkapalat
2550 tähteä
Brookies
1815 tähteä
Britakakku
1519 tähteä
Kinuskikissa: Niinpä, ”sanos muuta” 😀
Pieni tarina. Sanoin pikku-apurilleni, että pullien pitää jäähtyä ennen kuin pakataan ne hänelle mukaan.
”Muuten kaikki seudun harakat ja varikset lentävät perässäsi tuoksun vuoksi ja sinulle käy pian kuin minulle lapsena. Olin käynyt kaupassa potkurilla ja viiletin kotia kohti. Jostain pihasta ryntäsi pystykorva (koirat olivat tulloin irrallaan usein) kovasti räksyttäen.
Pelästyin ja keksin, että minulla on makkarasiivuja paketti kassissa potkurini istuimella. Otin paketista siivun, heitin taakse päin niin kauas kuin se lensi ja juoksin lujaa eteenpäin…. Koira kävi syömässä makkarasiivun ja ryntäsi taas perääni. Tietysti. Heitin taas makkaraa ja juoksin… Lopulta koira kyllästyi ja palasi kotiinsa. Kotona kerroin äidille, miten selvisin pelottavasta koirasta. Äiti tuumasi, että lapsi-kulta, ei ihme, jos koira juoksi perässäsi…” 😀
Pikku-apuriani nauratti tämä tositarina 50-luvun lopulta. Koominenhan se onkin 🙂