Välillä on mukava palata lapsuusajoista mieleen jääneisiin herkkuleivonnaisiin, niihin joita äiti tapasi tehdä. Jostain syystä tämä ohje oli hautautunut äidiltäkin 15-20 vuodeksi reseptiarkiston uumeniin, josta se onneksi nyt kysyttäessä löytyi.

Lapsena kakkua piti syödä niin, että ensin syötiin pois alta varsinainen kakkuosa ja jäljelle jäi pääasia eli ihana kuorrute. Kuorrutetta tuntuikin aina olevan suhteessa liian vähän. 😉 Onneksi aikuisena saa itse päättää ja niinpä teinkin sitä suosiolla kaksinkertaisen annoksen. Lisäsin kostutuksen ja vähensin paistoaikaa, mutta viilaustenkin jälkeen tuttu makuelämys oli helposti palautettavissa mieleen. Näillä muutoksilla resepti ohessa.