Lapsena en juuri välittänyt täytekakuista, mutta Helka-mummin mansikkakakku oli poikkeus ja siksi sen erityisyys on jäänyt niin vahvasti mieleeni. Näin jälkeenpäin analysoituna salaisuus piili ensinnäkin kakun mehevyydessä. Mummi osasi kostuttaa kakun niin, ettei täytekakun perisynnistä, kuivakkuudesta, ollut tietoakaan. Toisekseen kakun täytteissä ei kitsasteltu, vaan mansikoita ja kermavaahtoa oli käytetty riittävässä suhteessa pohjaan nähden. Kolmas tekijä oli tietenkin kakun maku. Mummin kakulle oli tunnusomaista rahkalla ja sitruunalla maustettu kermavaahto. Mansikoihin yhdistettynä kakku ei ollut ”ätläkkä”, kuten mummi sanoi, vaan sopivasti raikas ja makea. 🍓 🍓 🍋 🍓
Itselleni on mummin mansikkakakuista jäänyt parhaiten mieleen tämä torttupohjan päälle tehty versio. Tarkkaa reseptiä ei mummilla kakustaan ollut, joten tämäkin on koottu soveltaen, mummin oppeja muistellen.
Pia: en ole torttua ihan hiljan leiponut, mutta en näe syytä epäillä sen paikkansa pitävyyttä. Kermavaahtoa kuuluu olla runsaasti. Mansikoiden määrä sitten ratkaisee lopullisen balanssin. Minulla tuo vaahto näyttää vähän turhankin tönköksi vatkautuneelta. Ehkä jätit vaahdon löysemmäksi tai sitten jogurttirahka oli juoksevampaa.