Tämän reseptin myötä haluan esitellä kaksi asiaa, joista olen tällä hetkellä kauhean innostunut! ENSIMMÄINEN liittyy pikkuleipätaikinan käyttämiseen totutusta poikkeavalla tavalla, kakuissa ja leivoksissa. Blogissani tämä on nähty vilaukselta (ABC-leivokset), uudessa kirjassani on yksi keksi-ideaa hyödyntävä ohje ja tulevassa Unelmien Talo&Koti -lehden keväisessä juhlaliitteessä niin ikään yksi keksikakkuversio. Ja tässä tulee lisää keksiä!

Keksimäisen luonteensa mukaisesti murotaikinasta tehdyt pohjat paistetaan ohuiksi levyiksi. Kovasta rakenteesta huolimatta pellin kokoisia jättikeksilevyjä voi leikata pienempiin paloihin, jolloin niistä saa koottua kakkuun useita kerroksia. Juuri kerroksellisuuden aikaansaaminen on keksipohjien mielenkiintoisin puoli, sillä täytteen ja pohjan vuorottelu tekee kakusta näyttävän jo sellaisenaan. Siksi ei kannata nähdä vaivaa reunapursotusten tai kuorrutteiden kanssa, vaan antaa kakun rakenteen puhua puolestaan.

Helppous syntyy siitäkin, että pikkuleipätaikinan pinta paistuu kauniin sileäksi, jolloin koristelun voi tehdä suoraan päällimmäisen levyn pinnalle. Koristelu voi olla yksinkertaisesti päälle kiinnitettyjä karamelleja, kermapursotusta, pursotettua täytettä tai suklaata. Tässä lähdin leikittelemään eri värisillä taikinoilla. Mainittakoon, että tämä osuus on tarkoitettu erityisesti näpertelystä innostuville leipureille ja sen kautta tarkoitukseni oli lähinnä esitellä muitakin mahdollisuuksia, joita pikkuleipätaikinaan liittyy!

Rapeat keksit antavat uutta jujua myös kakun suutuntumaan. Keksikerrokset säilyvät rapeina muutaman tunnin täyttämisestä, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen pehmentyä. Kakku on tarjoiluvalmis samantien (silloin paras apu leikkaamisessa on terävä veitsi), mutta kakun voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Se on suotavaakin, jos haluaa levyjen pehmentyvän kakkulapiolla leikkautuviksi, enemmän peruspohjaa muistuttaviksi kerroksiksi.

Päästäkseni vihdoin TOISEEN innostuksen aiheeseen kerron hieman täytteen ideasta. Tämä ajatus syntyi ahaa-elämyksenä täytteen ja koristelussa käytettävän pursotuksen yhdistämisestä. Toisinaan ideat syntyvät juuri tällä tavalla: ne ovat pitkään nenän edessä ”tyrkyllä”, kunnes eräänä päivänä lamppu syttyy leipurin pään yllä! Tämän kaltaisia täytteitä olen tehnyt jo pitkään, aina siitä lähtien, kun vaniljakreemijauheen mahdollisuudet avautuivat minulle. Kreemijauhe (jonka voi korvata vaniljakastikejauheella, esim. Blå Band) nimittäin saa juoksevankin täytteen rakenteen paksummaksi, eikä liivatetta tarvitse käyttää. Se on uskomattoman näppärää! Suunnitellessani edellä mainittuun kevätliitteeseen tulevia mansikkaleivoksia tajusin, että kreemijauheella höystetty täyte on sellaisenaan täydellisesti pursottamiseen soveltuvaa.

Pursotettavaa täytettä voi soveltaa eri tavoin. Esimerkiksi mansikkatäytekakun voi täyttää normaaliin tapaan veitsellä levittämällä ja säästää osan täytteestä koristeluun. Näin erillistä kermavaahtopursotusta ei tarvita, vaan vaaleanpunaiset pursotukset syntyvät täytteestä ja mansikka toistuu kakussa sisältä pinnalle saakka. Täytteen mansikkasoseen tilalla voi käyttää mitä tahansa marja- tai hedelmäsosetta, esimerkiksi säilykehedelmistä. Tarkista makeus maistelemalla.

Tässä keksikakussa halusin hyödyntää pursotettavaa täytettä, koska kakun reunoja ei ole tarpeen peittää mitenkään. Pursottamalla täytetty kakku tekee siitä viimeistellyn näköisen. Jos täytettä jää yli, sitä voi hyödyntää myös kakun pinnalla. Esimerkiksi kesällä tuoreen mansikkasadon aikaan näkisin tämän kakun koristelussa taikinakuvioiden tilalla mansikkapursotusta, tuoreita mansikoita ja sitruunamelissan lehtiä. Mansikkakesää odotellessa!