Tohotin: Onpa tosi ihanaa kuulla, että olet rohjennut kakkua kokeilla ja vielä hienompaa, että se on maistunut! Tuo kuorrute tuo tähän sen viimeisen ”silauksen”, vaikka toki maistuu ilmankin. Ja jottei pääse kyllästymään, niin aina voi ja kannattaa kokeilla maustaa taikinaa eri mausteilla, suklaarouheella tms. Kiitos, että tulit kertomaan kokemuksestasi 🙂 Mukavaa syksyä koko perheelle!

Pakko sanoa, että en ole pitkään aikaan nähnyt kuivakakkureseptiä, joka sykähdyttäisi. Nyt niin tapahtui ja onneksi uskalsin kokeilla. Tästä näet tuli perheenkin suosikki! Ja tosi ihana tarina, makumuistoja vuosien takaa <3. Kiitos Maris!

Spiraali: Kyllä se minuakin aluksi ihmetytti, että näinköhän tästä mitään tulee. Mutta kyllä se onnistuu 🙂 Minä sekoittelin ihan lusikalla voi-maito-seoksen taikinaan. Löysäähän se oli, mutta ei mitenkään mahdotonta. Mutta liikaa sekoittelua varmaan kannattaa välttää, ettei muna-sokerivaahto laskeudu. Kulhosta sitten kaadoin taikinan vuokaan sekä pieniin muffinsivuokiin.

Kiitos mukavista kommenteistanne mari-johanna ja jjjeen! Ja tosiaan mari-johanna: Kyllä olisin minäkin tässä elämässä päässyt huomattavasti helpommalla, jos olisin edes ripauksen saanut siitä huolettomuudesta mitä veljelläni 🙂 Mutta näillä mennään…
Mutta palataanpas aiheeseen. Äitini muisteli, että hänellä oli tähän myös ohje, jossa ei ollut lainkaan käytetty leivinjauhetta, vaan pelkästään suolaa, joka ilmeisesti jotenkin kohottaa. Tosin en tiedä miten. Sitä ohjetta ei suuretsintäoperaatiosta huolimatta löytynyt, joten tein kakun tällä löytyneellä reseptillä.
Jostain olen myös lukenut tähän kakkuun liittyen, että ennen saattoi olla voista pulaa ja siksi tässä tuo voin kanssa kiehautettava maito ikäänkuin ”lisää” voin määrää ja siksi sitä ei tarvittu niin paljon. Tässä ohjeessa voita on kuitenkin suht mukavasti, mutta saattaisi varmaan onnistua pienemmälläkin rasvamäärällä. Pitääpä joskus ihan kokeilla.
Ja jjjeen: Nuo kuorrutetut auringonkukansiemenet bongasin Punnitse ja Säästä- liikkeestä. Ostin niitä jo aikaisemmin varastoon, kun ajattelin, että näillä olisi kiva koristella jotain. Ja tähän kakkuun ne sopivat hyvin 🙂

Käsitinkö oikein, että taikinaan lisätään tosiaan viimeisenä kiehuvan kuuma maito-voi sula? Mietin että eikö koko taikina mene silloin ihan velliksi?

Meinasin aivan samaa tulla juuri sanomaan kuin mari-johanna: oli pakko päästä kurkistamaan, millainen kakku noin erikoisen ja hauskan nimen takana piilee. Eikä todellakaan hullumpi kakku ollutkaan; täytyypä joskus muistaa tämä ohje, kun tekee mieli mehevää ”kuiva”kakkua 😛 Kuulostaa jänniltä nuo suklaakuorrutetut auringonkukansiemenet. Mistäs sellaisia löytää? 🙂

Apua,nyt näytti tulleen äskeiseen tekstiin paljon kirjoitusvirheitä eli tarkoitin tietty kaimoja eikä kamoja. Sekä myöhemmin tekstissä unohtaja . Voi niitä painovirhepaholaisia! 🙂

Hei maris! Kakun nimi oli niin veikeä,että oli pakko katsoa millainen kakku oikeastaan on. Ja kun olin lukenut ehkä neljä ekaa riviä alustus tekstistä niin päätin että tätä on joskus pakko tehdä. Ihana tarina sulla. Väkisinkin vetää suupielet hymyyn,sen lisäksi että olemme kamoja niin meillä taitaa olla samanlaiset veljet. Ah,kuulostaa niin tutulta tuo illalla nukkumaan mennessä tokaisi et huomenna on myyjäiset. Myös minun veljeni oli melkoinen unohtaa ja veli huoleton! 🙂
jokatapauksessa kakku näyttää niin herkulliselta että kiitos ohjeen jakamisesta meille,tekisi mieleni jo nyt leikata palanen! 🙂