Kinuskikissa: Kiitos; tuo kävi mielessäni, mutta kun oli se päiväkotitäti-leikki pahasti kesken, niin päätin, ettei kuhmurat meinaa mitään arkikakussa🤦‍♀️.
Mutta meinasi ne 🤭 ja kuorin pois aamunkoitteessa 😅

mari-johanna: Juu, näin on ja melkein arvasin, miten käy! Mutta parasta tässä se, että syy on selvä eikä tartte pähkäillä!
Pikku-emäntä kävi ihmettelemässä ja maistamassa uudella kuorrutteella samaa kakkua 😀 Katsoi ihmeissään, kun kerroin, että mummu kuori vadelmapeiton pois ja laittoi kermakiemuroita 😀

Pellavapaita: No voi voi miten kävi!!🤭
Se on tosiaan niin, että ihan aina ei päiväkotitädin roolia voi leipomiseen yhdistää…..
Mutta neuvokkaana leipurina tämäkin tilanne tuli hoidettua!👍 Seuraavalla kerralla sitten paremman tuurin kanssa!!😊

Juustokakku vadelma-daim-limetäytteestä oli hyvä idea. Päälle halusin vadelmia ja kiilteen mehusta. Laitoin 4 dl mehua ja 3,5 Meiran liivatelehteä. Sulatin liivatteet 0,5 dl:aan mehua ensin jne.
Laitoin kulhon jääkaappiin lievää jämähtämistä odottamaan, sekoittelin välillä.

Sitten sattui, että pieni lapsenlapsi tuli kylään ja jouduin päiväkodintädiksi leikin pyörteisiin, enkä hennonnut kesken leikin juosta sekoittelemaan ja tarkkailemaan liivatemehua…. Kun pappa tuli tuuraamaan minua päiväkodinsedäksi ja otin liivateseoksen jääkaapista, se oli kiisselöitymässä kovaa vauhtia.

Läntsäsin vadelmia nopeasti kakun pinnalle painellen ja levitin LIIAN paksun seoksen päälle. Kuin keväinen perunamaahan siitä tuli. Hyytymisen jälkeen pienellä väellä maisteltiin kakkua ja makuhan oli ihan hyvä. Mutta yön minua vaivasi tuo pinta, ja aamulla kuorin sen pois ja laitoin tilalle kasvikermapurstotukset (kuva vadelma-daim-limetäyte-sivulla).

Halusin kertoa tämän kuvan kera, että näin käy tosiaan, jos ei ole tarkkana ja jatkuvasti syynää liemen paksuuntumista! Tämä sivu ohjeineen on huipputärkeä, ja kiitän Kinuskikissaa tästäkin 😀

Onneksi itse katsoin täältä ennen kuin kämmäsin. Halusin tehdä kiilteen muumilimsasta, nyt oin tekeytymässä jääkaapissa. Sitä mietin voiko luottaa ohjeeseen joka on liivatepussissa . Millä liivateannoksilla olette tehnyt glögikiilteen joka kai muituttaa lähinnä omaa limukiilettä..? Ois kiva ettei se oli sitkeä kiille joka kuorituu irti kunnei sitä voi leikata

Laitanpa tähänkin soppaan (kiisseliin) lusikkani 🙂 Tein ensimmäisen kerran juustokakkuun kiilteen pelkästä nesteestä, joka oli glögiä. Ja luonnollisestihan glögi virtasi ja tunnelma oli jouluinen … Liemi valui norona vuoan raosta, ja minä ihmeissäni, että mitä tein väärin. Ja mies vieressä, että selväähän on, ettei pelkkää nestettä voi kaataa kakulle.

Ojensin häntä, että siinä liemessä on sentäs liivatelehtiä ohjeen mukaisesti, joten vika on jossain muualla. Yksi vika oli selvästi siinä, ettei täytemassa ollut aivan jämptisti vuoan reunusta vasten. Jäi rako glögin virrata. Tuntui, että joku isompikin apu pitäisi löytyä kuin massan tiivis laittaminen vuoan seinään asti.

Läksin etsimään vinkkejä vastaavan välttämiseksi. Ja täältäpä täältä se löytyi! Oi, kiitos tästäkin sivusta ja kaikkien viesteistä, luin koko ketjun.
Tein pikaisesti uuden, pienen juustokakun, jonka glögikiilteen annoin lähes kiisselöityä tai ainakin soppautua tämän sivun ohjeen mukaisesti, välillä sekoitellen ja kaadoin lusikan kautta varoen kakulle. Kiille asettui kauniisti paikoilleen 🙂

Tuntuu mukavalta, kun on jälleen yhteen ongelmaan löytynyt toimiva ratkaisu; ei enää pöydälle valuvia kiilteitä 🙂

Vanhankansan vinkki! Kiisseleistä, mehukeitoista jne. saa pois sen vetisen maun ripauttamalla sekaan suolaa ihan hippusen. Oikean määrän oppii kokeilemalla, lisää pikkuhiljaa ja aina maistaa välillä. Toimii, eikä suola maistu siinä.