Uusin löydös Kinuskikissan kauppakassissa on kvinoa (tunnetaan myös nimellä kinoa tai quinoa), josta pyydettiinkin tarkempaa tietoa kvinoakakun kommenteissa. Kvinoajauhoon minut tutustutti yksi teistä Kinuskeista: Aamuriemu kertoilleessaan elämästään ja paikallisesta leivontakulttuurista kaukana Chilessä. Kvinoalla onkin pitkät perinteet Andien vuoristossa, jossa sitä on viljelty jo inkojen aikaan 5000 vuotta sitten. Kvinoan siemeniä voi käyttää ruoanlaitossa monella tapaa. Siitä voi keittää puuroa tai valmistaa riisin tapaan lisukkeita. Jauhon muodossa se sopii myös leivontaan. Kvinoa on luontaisesti gluteenitonta. Sen terveysvaikutuksia on kehuttu mm. runsaan proteiinipitoisuuden ja aminohapposisältönsä vuoksi. Maussa on pähkinämäistä vivahdetta.

Siemenet kannattaa huuhdella huolellisesti lämpimällä vedellä ennen keittämistä. Näin siementen pinnalla olevat saponiinin jämät irtoavat, eivätkä jätä jälkeensä kitkerää sivumakua. Tämän totesin käytännössä, kun testasin pientä määrää kvinoaa ilman huuhtelua ja huuhtelun kanssa. Huuhtelu myös ehkäisee kvinoan puuroutumista keitettäessä.

Kvinoaa viljellään myös Suomessa. Vertailin sekä Suomessa että Boliviassa tuotettua kvinoaa. Ensimmäisessä oli jokin totuttelua vaativa sivumaku voimakkaampana kuin jälkimmäisessä. Suomalainen kvinoa oli väriltään tummempaa ja rakenteeltaan aavistuksen puuromaisempaa.

Jauhoja olen testannut niin kakussa kuin muffinsseissa vehnäjauhojen rinnalla. Kun leivonnaiselta vaaditaan koossa pysyvää rakennetta (esim. kahvikakku), saa leipuri olla tarkempana sen suhteen, missä määrin jauhoja vaihtaa toisiin lajikkeisiin. Jos resepti sisältää sekä vehnäjauhoa että gluteenitonta jauhoa (kuten kvinoaa), ei vehnäjauhoja voi noin vain sivuuttaa. Vehnän sisältämä gluteeni kun sitoo aineksia toisiinsa ja takaa kiinteän rakenteen. Esimerkiksi piirakkapohjissa tämä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa.

Jakaakaa ihmeessä omia kokemuksianne kvinoasta tämän artikkelin kommenteissa!