Nimimerkki:

Keittiökoira

Kinuskileipomo:

Kinuskileipomo Koiruuksia

Kuka olet?

Olen viittä vaille 20-vuotias kotileipuri ja aloitteleva yrittäjä. Ennen kaikkea olen intohimoinen keittiö- ja ulkoilmaihminen, amatööri puutarhuri ja tanssin harrastaja. Omat koirani ovat elämän suola ja ne antavat elämään niin paljon, että en voisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Keittiökään ei tunnu koskaan yksinäiseltä, kun aina on uskolliset kaverit seurana.

Koska innostuit leipomisesta ja miten se tapahtui?

Leivoin ensimmäisen kerran ihan yksin muistaakseni kymmenenvuotiaana. Se oli äitienpäivä ja halusin leipoa äidille kakun. Valitsin suklaakakun ja kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta epäselvien ohjeiden vuoksi kakku jäi tosi kuivaksi. Kostutin tosi vähän, kun en voinut käsittää, miksi kakkua pitäisi kostuttaa desikaupalla! No, siinä se selvisi. Nykyään olen kostutuksen kanssa erityisen tarkka kakkuja tehdessäni. Muuten hyvä kakku voi olla pilalla liian paljon tai vähäisen kostutuksen takia. Kostutuksessa ei kannata liikaa tuijottaa ohjetta, vaan arvioida määrä joka kerta erikseen.

Keittiöpuuhissa olen ollut mukana niin kauan kuin muistan ja kaikenlaisten ”myrkkyliemien” valmistus oli ihan parasta tekemistä lapsena. Äiti on aina tehnyt paljon ruokaa ja järjestänyt hienoja lastenkutsuja ja muita juhlia. Itsekin rakastan eniten juuri juhlien järjestämistä ja siitä kehittelen itselleni jo uraakin. Kai tämäkin taipumus tulee äidinmaidosta.

Kuinka usein leivot? Minkälaiset jutut saavat sinut innostumaan?

Leivon useamman kerran viikossa, nyt kun koen siihen olevan aikaa ja energiaa. Viime syksynä lukion päätyttyä tunsin olevani vihdoin vapaa tekemään juuri sitä mitä haluan. Olen nimittäin vähän sellainen joko-tai –ihminen, kaikki tehdään täysillä tai ei ollenkaan. Olen myös ihminen täynnä mielenkiinnon kohteita ja leivonta on niistä yksi erittäin tärkeä. Innostun kyllä tosi monista jutuista leivonnassa, käytännössä kaikesta. Ruokaan liittyvät asiat ylipäätään ovat lähellä sydäntä ja aionkin lähteä lukemaan muun muassa ravitsemustieteitä ja puutarhan hoitoa. Olen myös aktiivinen martta, joten sitä kauttakin tulee oltua paljon ruuan ja leivonnan parissa.

Suosikkiraaka-aineesi?

En voi valita vain yhtä, mutta rakastan mausteita ja yrttejä ja käytän niitä paljon ruuanlaitossa ja leivonnassa. Erilaiset hajut ja maut vaikuttavat todella vahvasti mielentiloihini, mausteiden ja yrttien vaikutus on erityisen rauhoittava.

Kerro jokin hyvin mieleen jäänyt leivontamuisto!

Isoveljen lakkiaiset 2008. Vieläkin ihmettelen, miten tuolloin kaksitoistavuotiaana tein niin mahtavan näköiset ja makuiset mustaherukkatäytekakut. Onneksi resepti on vielä tallessa ja varmaan jossain vaiheessa teen kakun uusintana ja laitan leipomoon.

Paras leivonnainen, jota olet maistanut?

Lasketaanko tätä leivonnaiseksi, mutta italialainen margarita-pizza (nimenomaan Italiassa) kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan on kyllä parasta mitä tiedän. Kotitekoinen pizza ja suolaiset piirakat pitävät hyvää kakkossijaa.

Pahin kömmähdyksesi keittiössä?

Kaikenlaista hassuahan sitä on käynyt, mutta sellaisina kertoina huumori on kaukana, kun jotain tekee kolmatta tai neljättä kertaa peräkkäin. Tuttua varmaan aika monelle sitkeälle kotileipurille! Esimerkiksi kesällä 2014 serkkutytön 1-vuotiskakku oli tällainen tapaus. Ensimmäinen kakku tyssäsi epäonnistuneeseen kinuskiin ja lemon curdin unohtumiseen täytteestä, toisella kierroksella gluteeniton kakkupohja hajosi käsiin. Pienen itseni keräämisen jälkeen päätin, että kolmas kerta toden sanoo ja siitä tulikin oikein onnistunut ja kaunis kakku. Onneksi kömmähdyksiä näin suuressa mittakaavassa on erittäin harvoin!

Mitä haluaisit seuraavaksi oppia?

Seuraavana vuorossa lienee marsipaanin maalaus ja uusien sokerikukkakoristeiden opettelua. Siinä riittää työsarkaa!

Miten haluaisit kehittää Kinuskiyhteisöä? Muita toiveita Kinuskikissalle?

Olisi kiva saada uusia reseptejä alusta loppuun –periaatteella. Toisinaan on kiva lähteä tekemään niin alusta asti kuin pystyy raaka-aineista. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta lopputulos palkitsee.

Neiti Leipuri kysyi sinulta: Mikä on lempikahvilasi?

Olen huono kahvilaihminen ja käyn kahviloissa pääasiassa vain kaupunkilomilla, nautiskelemassa ympäröivästä ihmisvilinästä ja kupillisesta teetä (joskus sortuen johonkin herkkuunkin.) Yksi lemppari kuitenkin löytyy, silloin kun käyn Helsingissä viettämässä leppoisaa päivää tai katsomassa jotain teatteri- tai tanssiesitystä: pistäydyn usein Café Esplanadilla. Se on sellainen tuttu ja turvallinen, jossa on laaja teevalikoima ja kauniit puitteet.

Mitä haluaisit kysyä seuraavalta esittelyssä olevalta Kinuskilta?

Jos saisit yhden päivän pitää omaa kahvilaa tai kivijalkaleipomoa, niin mitä siellä olisi myynnissä ja olisiko sillä jokin teema?

Jaa meille suosikkireseptisi ja kerro lyhyesti reseptin tarina.

Jokainen varmaan saa itseluottamusta ja voimia jatkaa eteenpäin kehittyvänä kotileipurina, kun kokee onnistumisia ja saa positiivista palautetta. Oma sitruunajuustokakkuni on yksi sellainen resepti, johon liittyy lämpimiä muistoja leivontauran alkuajoilta.