Juhannuksen vietimme tänäkin vuonna perinteiseen tapaan rakkaissa mökkimaisemissa. Kesän juhlan kunniaksi halusin koota kakkuun kappaleen ympäröivää luontoa. Kukkakoriini poimin kissankelloja, niittyleinikkejä, erilaisia ruusuja ja myös villeinä kasvavia juhannusruusuja. Näistä ja monista muista tienpientareen ja lähimetsän kukkalajeista tuli lapsuusvuosina koottua monet kimput, jotka yleensä päätyivät mummille tai äidille. Isoin kohteliaisuus, jonka saatoin tästä kakusta saada, oli lausahdus, että kakku tuo mieleen edesmenneen floristi-mummini kimput.

Suklaakermasta välillä kysellään ohjetta, joten tässäpä sekin tulee kertauksena. Aivan parhaalla mahdollisella tavalla tuo ei onnistunut – aidon näköinen koripunos vaatii aika paljon pursotuskermalta, vaikkei tekniikkana vaikea olekaan. Pursotus on tehty pursotusmalliston koripunos-ohjeen mukaan pyöreällä 6 mm kokoisella tyllalla. Kerman koostumus tuli aavistuksen rakeiseksi. Koska koripunoksen pursottelu vie aikaa, suklaakerma ehtii jonkin verran sulaa ja löystyä pursotuspussissa, eikä loppua voi hyödyntää. Sen takia ohjekin on reiluhko eli kermaa jää tarkoituksella vähän yli. Jos käytät isompaa tyllaa, on varauduttava vielä suurempaan menekkiin.

Suklaakerma kannattaa muuten pursottaa samantien, sillä jääkaapissa se jähmettyy nopeasti liian jämäkäksi. Mikäli valmis suklaakerma kuitenkin tuntuu jostain syystä liian löysältä, voi sitä toki hetken aikaa seisottaa jääkaapissa – kuitenkin vähän väliä sekoitellen ja tarkistellen. Suklaakerman tapaista saa myös maustamalla kermaa kaakaojauheella, mutta kaakaojauhe antaa aika heikosti väriä, jos havittelee kunnolla ruskeaa sävyä.

Huom! Itse leikkasin koria tehdessäni pohjasta hieman alaspäin kapenevan jo ennen kakun täyttämistä. Näin kakku sai korimaista muotoa. Koska pohjasta leikkaantui osa pois, myös kostuketta ja täytettä kului vähemmän. Jotta ohje olisi kuitenkin helpommin sovellettavissa muihinkin kakkuihin, alla olevat määrät pätevät aivan normaaliin kakkuun. Korikakussa kostuketta ja täytettä kului ehkä 3/4 näistä määristä.

Joku ehkä saattaa miettiä tällaisen kakun nähdessään, voiko kauttaaltaan kukkasin peitettyä kakkua edes leikata/syödä. No, todistettavasti voi. Kakkulapion pystyi ujuttamaan koristeiden välistä ja laitoin kakun viereen tyhjän lautasen, johon koristeet sai halutessaan laittaa. Kun kakku oli jo mennyt parempiin suihin, napsittiin yksittäisiä koristeita lautaselta siihen tahtiin, että porukka ehti tehdä selvän lähes koko koristekeosta juhannuksen aikana. Makeanhimo taitaa olla sukuvika. 😉

Kukkakori on muuten myös oivallinen tapa hankkiutua eroon vanhoista sokerimassa- ja marsipaanikoristeista, joita on saattanut jäädä yli aikaisemmista kakuista. Usein kukkasia tulee tehtyä hieman enemmän kuin kakkuun tulee laitettua, mutta muutamasta ylijääneestä ei saa enää uutta kakkua koristeltua. Kukkakimpun tai -korin tästä sekalaisesta lajitelmasta saa hyvin koottua.

Muita vaihtoehtoisia koristeluita voisi olla perinteinen mansikka-kermakakku tai kori-idea siten, että kori on täytetty tuoreilla mansikoilla. Itse olen käyttänyt täytettä myös suklaa- ja kinuskikuorrutteen kanssa.