Aloitan vuoden 2011 makeiden leivonnaisten sarjan itselleni todella merkityksellisellä reseptillä. Joulukuun ajan saitte äänestää, minkä leivosohjeen toteuttaisin vuoden alkajaisiksi. Muitakin noista vaihtoehdoista olisi ollut kiva ryhtyä toteuttamaan, mutta olin salaa hyvilläni, että äänestyksen voitti juuri bebe-leivokset. Bebet ovat siis pieniä, sieviä leivoksia, joissa on murotaikinapohja, voikreemitäyte ja sokerikuorrutus. Enpä olisi kuitenkaan arvannut, miten tärkeän löydön äärelle tämä äänestysvoitto minut johdatti.

Silloin tällöin olen maininnut omista leivonta- ja ruoanlaittoesikuvistani, omista isoäideistäni. Pohjanmaan mummo, härmäläisittäin ”isu”, laittoi ihania ruokia, mutta hän oli myös kova leipomaan. Kahvipöydän äärelle istuttiin useamman kerran päivässä. Jo aamupalan jälkeisellä kahvihetkellä oli tarjolla kakkua, pullaa, pikkuleipiä… ja usein myös bebe-leivoksia! Koska itse asuimme Helsingissä, pääsi ”isulassa” käymään harvoin ja lähdön hetki oli haikea. Isu arvasi, mikä helpottaa matkalaisten ikävää. Kun kotona kaivettiin esiin voipaperiin käärityt bebet, oli mieli heti keveämpi. 🧡

Isu on ollut taivaassa kymmenisen vuotta… ja tämä klassinen bebe-ohje tuntui kadonneen jäljettömiin. Pientä rimakauhua tuntien aloin siis miettiä, miten pääsisin lähellekään tuota makumuistoa. Yritin epätoivoisesti muistella, miltä isun bebet maistuivat, millainen rakenne ja koostumus oli… Kuvittelin, että kaikki kivet oli käännetty jo ajat sitten reseptin löytymiseksi, mutta sitten sainkin soiton, että kummitätini oli löytänyt tuon kaivatun ohjeen!

Jännittyneiden tunteiden vallassa ryhdyin leipomaan legendaarista ohjetta seuraten. Lopputuloksen näette tässä.

Näiden bebe-leivosten syöminen 15 vuoden jälkeen oli herkistävä hetki. Varmaankaan lopputulos ei ollut läheskään isun tekemien bebejen luokkaa, hänellä kun oli oma, erityinen taika hyppysissään. Mutta on kunnia yrittää seurata hänen jalanjälkiään. Totesin leivoksia valmistaessani, että niiden kanssa vierähti pitkä tovi. Olin aika puhki, kun operaatio oli ohitse. Ihmettelen, miten isu jaksoi yli 80-vuotiaana paneutua näin työläiden leipomusten tekemiseen. Sen täytyi olla rakkautta meitä läheisiä kohtaan. 🧡

Sitten vielä vähän tarkennuksia itse ohjeeseen. Huomasin, että taikinan saa painella aika ohueksi vuoan pohjalle ja alakulmiin, jotta kuppimainen muoto säilyy, kun taikina uunissa kohoaa. Kannattaa tehdä yksi koekappale, jos on epävarma taikinan määrästä. Minä löysin leivosvuoat Stockmannilta, mutta alumiinisia/paperisia leivosvuokiakin olen nähnyt käytettävän. Teräsvuokien kanssa voitelusta tulee yksi lisävaihe (tein yhden paistokokeilun ilman voitelua, mutta pohjaa oli huomattavasti vaikeampi irrottaa). Tässä kohtaa suihkemainen vuokaspray oli todella kätevä.

Arvaan, että isu teki bebet aitoon voihin. Itse tein kompromissin: voita käytin täytteessä, jossa uskon eron maistuvan selvimmin margariiniin nähden. Murotaikinaan sen sijaan käytin margariinia.

Bebejä tekee lähes samalla vaivalla isommankin satsin ja ne ovat omiaan pakastettaviksi. Pakkasesta leivoksia kelpaa ottaa omaan ”luksus-hetkeen” tai rakkaiden ihmisten hemmotteluun. 🧡