Ellen Svinhufvudin kakku on yksi rakastetuimpia klassikoitamme, joka viettelee marengin, mantelin ja kahvin yhdistelmällä. Omassa lapsuudessani tämä kakku oli harvinaisuus, jota oli tarjolla vain arvokkaissa ja isoissa juhlissa. Silloinkin kakku oli tilattu konditoriasta. Ellenin kakun kiehtova makumaailma puhutteli minua myös uutta kirjaa leipoessani – sieltä löytyy Ellen Svinhufvudin pikkuleivät.
Kääretorttureseptiä varten päätin kokeilla kovien marenkipohjalevyjen sijaan marengin valmistamista pehmeässä, käärittävässä muodossa. En ole koskaan aiemmin tehnyt marenkia tällä tavalla, mutta levy kääriytyi vaivattomasti. Kun mantelilastut ripotteli marenkivaahdon pinnalle ennen paistamista, ne paahtuivat itsestään kauniin ruskeiksi. Samalla niistä muodostui Ellenin kakulle tyypillinen pinta, eikä tuon kummoisempia koristeluita tarvittu.
Perinteinen Ellenin täyte on kahvin makuinen, voinen kreemi. Kreemin sijaan tein täytteen kermasta ja makeasta tuorejuustosta, jonka toki maustoin kahvilla. Maku oli tunnistettavasti ”Ellen”, mutta hieman kevyempänä versiona.
Marenkileivonnaisten haasteellisuus on siinä, että ne ovat rapeimmillaan tarjoilupäivänä. Siksi tämä juhlatorttu kannattaa nostaa pöytään mahdollisimman pian valmistamisen jälkeen.
Amina: En uskalla suositella. Seuraavaan päivään odottaessaan pohjan rakenne kiinteytyy ja jämäköityy. Täytteen lisäämisen jälkeen (seuraavana päivänä) pohja ei muotoudu rullaksi yhtä joustavasti kuin ”tuoreena”. Kiinteämpään rakenteeseen voi myös tulla rullatessa halkeamia.