Cornelli lace -kuvioinniksi kutsutaan puolelta toiselle kiemurtelevin viivoin aikaansaatua pintaa. Kuvioinnille on ominaista seuraavat piirteet:

1. Viivat alkavat ja päättyvät aina kakun reunalle.
2. Viivat eivät saa koskettaa toisiaan (eivät siis myöskään kulkea toistensa yli).
3. Kuvioinnissa pyritään mahdollisimman pyöreisiin, aaltomaisiin muotoihin.
4. Viivat eivät noudata säännöllistä kaavaa vaan ovat sattumanvarainen muodostelma.

Kuvioinnin voi toteuttaa melkein millä tahansa pursotettavalla aineella: suklaalla, pikeerillä, voi/sokerikreemillä tai vaikka koristelugeelillä. Tekniikkaa voi soveltaa lähes kaikkiin kakkuihin, olipa pinta sitten marsipaanilla, suklaalla, kinuskilla, kermavaahdolla tai vaahtokarkkitaikinalla kuorrutettu. Juustokakun pintakin saa näin kauniin pintakuvioinnin – kiilteen kanssa tai ilman. Myös leivoksiin syntyy persoonallinen ilme (esimerkki tässä).

Koristelutekniikka sopii myös tilanteisiin, joissa näyttävä koristelu täytyy aikaansaada lyhyellä varoitusajalla – kakku ei tämän jälkeen juuri muita koristeita kaipaa. Kuviointi toimii tarvittaessa myös tilanteen pelastajana: näin peittyvät kätevästi pinnan pikku epätasaisuudet. Koristelun voi tehdä useimmissa tapauksissa valmiiksi jo edellispäivänä, joten juhlapäivänä voi keskittyä muuhun.

Kuorruta kakku esimerkiksi suklaakuorrutteella ja pursota pintaan lace-kuvio juhliesi teemaan sopivasti sävytetyllä pikeerillä tai valkosuklaalla. Tummaa suklaata vasten erottuvat kauniisti esimerkiksi pastellisävyiset pursotukset. Pursotus voi ulottua myös kakun reunoille (joskin pystysuoraa pintaa on vaikeampi koristella). Vinkki suklaan pursotteluun: mikäli suklaa tuntuu valuvan liian nopeaa vauhtia pursotuspussista, kannattaa odottaa hetki, että suklaa hieman jähmettyy. Eri suklaamerkit käyttäytyvät pursotusominaisuutensa osalta erilailla, joten kokeilemalla selviää sopiva hetki aloittaa kuviointi. Muutenkin pursottelua kannattaa harjoitella – pursotusvarmuus syntyy vain sitä kautta kuin myös muodoltaan sulava lopputulos.

Välineiksi tarvitset pienen pursotuspussin, pienen liittimen ja pieniaukkoisen pyöreän tyllan (koko 1-2 mm). Tyllan koko on makuasia. Kokoa vaihtamalla ja kuviota tihentämällä/väljentämällä syntyy erilaisia pintoja. Vaihtoehtoisesti voit käyttää pursotusvälineenä leivinpaperista muotoiltua tötteröä.

Vaihekuvat eivät juuri selittelyitä kaipaa. Tässä esimerkki pursotuksen etenemisestä.