Jouluaaton juhla-ateriaan jos johonkin liittyy tunteikkaita perinteitä. Meilläkin suosikkiruokalajit pysyvät samoina vuodesta toiseen ja itse koen suorastaan pyhänä, että ne valmistetaan juuri totutulla tavalla. Jos muutoksia onkin joskus uskallettu kokeilla, on seuraavana vuonna palattu aina vanhaan. Jouluruoat ovat vuoden kulinaristinen kohokohta, onhan moni lajike tarjolla vain tämän yhden kerran vuodessa. Joulupöytämme on uudistunut lähinnä sitä kautta, että muutama uusi tulokas on päässyt mukaan. Yksi sellainen on joululimppu, jonka reseptin julkaisin blogissa vuonna 2009. Sen jälkeen olen joka vuosi hionut ohjetta – tehtävä on edennyt siis hitaasti – ja nyt viimein julkaisen uudestaan päivitetyn version.
Reseptiaarre on peräisin äidinäidiltäni (Pohjanmaan murteella ”isu”). Isulla oli piimälimppua pöydässä aina, kun me tulimme vieraisille. Limppua sopii siis nautiskella muulloinkin kuin jouluna. Etsiessäni sopivaa joululimpun ohjetta soitin äidilleni siinä toivossa, että isun ohje olisi tallessa. Äiti lähti kaivelemaan reseptikätköjään. Piimälimpun ohje löytyi ja kuinka ollakaan – minun lapsen käsialallani kirjoitettuna! Hyvä minä!
Isun piimälimppu maistuu muistamaltani isun leipomalta limpulta makean tahmaista pintaa myöten. Nämä viimeiset vuodet olen joka joulu tehnyt limpusta hieman erilaisia versioita lähinnä sopivaa jauhojen määrää hakien. Alun perin jauhoja oli liikaa ja limpusta tuli turhan kuivaa. Sittemmin vähensin jauhoja ja muutin myös ruis- ja vehnäjauhojen suhdetta. Välillä taikina oli liian löysää ja levisi uunissa. Nyt resepti on kuitenkin valmis. 🙂
Limppu säilyy mehevänä useita päiviä ja pakastimessa kuukausia. Mainittakoon vielä ohjeeseen raapustamani versio vaaleammasta limpusta. Siinä ruisjauhojen tilalla on grahamjauhoja ja vehnäjauhot on korvattu ohrajauhoilla.
Kinuskikissa: 😀