Tällä kakulla juhlistan minäkin blogissani ystävänpäivää, vaikkakin näin jälkijunassa. Lempivärini eli vaaleanpunaisen valintaa kakun pääväriksi lienee turha tässä yhteydessä perustella. Kakun koristelusta tuli ehkä jopa hieman ylitsepursuavan hohtoinen ja romanttinen. Mutta menköön, ystävänpäivän kunniaksi kai saakin vähän ampua yli? Tuo rypytysidea syntyi jo ihan ensimmäisiä marsipaanikakkuja tehdessä, jolloin ryppyjä meinasi syntyä ihan tahtomattakin ja vääriin paikkoihin. Päätin sitten joskus kokeilla kakkua, jossa marsipaani on jätetty tarkoituksella vekeille. Koko kakkuun tätä ei ehkä kuitenkaan kannattaisi soveltaa, koska silloin marsipaanin maku dominoisi turhankin paljon. Tähän meni se normaali 2 x 250 g:n pötköä, joita normaalistikin käytän tämän kokoisissa kakuissa.

Rypytetty marsipaani oli hankala saada siistin näköiseksi reunalta, joten jouduin paikkaamaan sitä ylimääräisellä marsipaanikaistaleella. Syntyneen saumakohdan peitin ohuella vihreällä marsipaaninauhalla ja jotta se ei puolestaan olisi näyttänyt niin yksinäiseltä, tein kakun tälle reunalle lisää kiehkuroita Wiltonin painokuvioita hyödyntäen. Samalla pääsin testaamaan ”marsipaanipyssyä”, kuten paketissa englanniksi lukee (ruiskua sen kyllä enemmän muistuttaa). Aivan loistava väline.

Värjäsin tarkoituksella kakun värit (vihreän ja vaaleanpunaisen) hieman haluamaani lopullista sävyä tummemmiksi, koska tiesin helmiäissuihkeen vaalentavan sävyjä. Jos jotain pitäisi tehdä toisin, olisin kuitenkin jättänyt sävyt vähän vaaleammiksi, jolloin helmiäistä ei olisi tarvittu aivan näin paljon.

Halusin kokeilla uudestaan Halloween-kakkuun tekemääni lakritsitäytettä ja samalla muokata tuota ohjetta paremmin tavalliseen kakkuun sopivaksi (Halloween-kakku kun oli tehty isoon kulhoon). Kaveriksi lakritsille valitsin sitruunatäytteen, jota olen aiemminkin tehnyt ja joka on saanut myönteistä palautetta. Vaikka yleensä sanonta ”kerman kanssa siitä saa kaksin verroin parempaa” pitääkin aika hyvin kutinsa, niin tämä sitruunatäyte oli mieluisa poikkeus. Kermaa ei käytetty, enkä sitä tähän suosittelisi lisättäväksikään, sillä täyte oli juuri näin kivan raikas. Oleellista on tuo sitruunankuoriraaste. Sitä saa muuten kaupan leivontahyllystä nykyään valmiinakin (toki tuore on aina tuore). Maun mukaan sitä voisi lisätä jopa enemmänkin. Alla ohje aiempaan verrattuna hieman paranneltuna ja lähinnä muokattuna niin, että sitä voi helpommin soveltaa riippuen siitä, haluaako täytteen yhteen vai kahteen väliin. Sitruunatäytteessä maitotuotteet voi helposti korvata rasvattomilla vaihtoehdoilla ja sokerin makeutusaineella, jolloin siitä saa todella kevyen.

Huomioksi vielä, että minun kakuissani täytekerrokset ovat paksuja ja kakku nousee halkaisijaltaan 24 cm vuoassa vähän reunojen ylikin, jolloin vuokaa täytyy jatkaa leivinpaperisuikaleella. Täytteet sopivat siis myös 26 cm vuokaan